Olemme tanaan Santosissa ja matkustajat vaihtuvat taas. Minulla oli eilen Celin kanssa puhetta, etta voisimme kayda maissa tanaan, mutta ilmeisesti han on edelleen huonovointinen, koska en ole hanesta mitaan kuullut. Itseanikaan ei kauheasti huvittanut lahtea minnekaan, varsinkin kun taalla lahella ei ole mitaan mielenkiintoista. Paatin siis kayda saunassa ja aloittaa uimakauden.
Aamulla minun piti kuitenkin ensin odottaa, etta saan korttini vaihdettua. Talla kertaa infossa sanottiin, etta he eivat voi tehda kortteja siella (viimeksi onnistui) ja etta saisin omani ykkoskannelta jonkin ajan kuluttua. Sita odotellessani kavelin ympariinsa ja otin muutaman kuvan. Tarjoilijat olivat laittamassa paaravintolaa kuntoon ja ovet olivat auki, joten olkaa hyvat:
paaravintolaa riittaa kolmessa kerroksessa ja sen keskipisteena on valtava kristallikruunu. Taalta saa samaa ruokaa kuin buffetravintolasta, mutta se tarjoillaan poytiin ja siita joutuu maksamaan erikseen. En ole viela ollut kertaakaan taalla syomassa. Pelastusharjoituksissa olen aina taalla, silla minun asemani on ravintolan toisessa kerroksessa. Tassa viela kuva ravintolan sisaankaynnista.
Mielestani ravintolat tarjoavat ihan mukavasti silmanruokaa. Ainakin sita.
Niin, se kortti. Koska minulla ei ollut kiire minnekaan, paatin ottaa rauhallisesti ja menin takaisin hyttiin. Jonkun ajan paasta minulle soitettiin ja pyydettiin tulemaan kortinvaihtoon ja silla tavalla se talla kertaa hoitui.
Aamulla laiva oli taynna vasyneita matkustajia. He istuivat kasimatkatavaroittensa ja viinalaatikoittensa kanssa eilisillan juhlimisesta uupuneina odottamassa, etta paasisivat lahtemaan. Nyt taalla nakyy taas iloisia, odottavia kasvoja. Kavin asken promenadilla saunakahvilla ja katselin ihmisia. He kavelevat ympariinsa "katsellaanpas vahan laivaa" -meiningilla ja ottavat kuvia toinen toisistaan.
Brasiliassa on nyt alkanut karnevaalikausi. Olemme huomenna Riossa ja siella sita sambakarnevaalihumua sitten pitaisi oleman. Kun kavimme siella viimeksi ja ajoimme Corcovadalle, ohitimme myos areenan, jolla karnevaalien paatapahtuma on, se, missa sambakoulut kilpailevat paremmuudesta ja isoista rahoista. Sinne rakennettiin parhaillaan katsomoa ja pystytettiin korkeita seinia, jotta kukaan ei nakisi mitaan ilman sisaanpaasymaksua. Sinne ei siis ole asiaa, mutta luulen, etta kaduillakin nakee yhta ja toista.
Eilen henkilokunnalle oli myos lahetetty sahkoposti, jossa varoitettiin tulemasta ryostetyksi, kun olemme seuraavan kerran Salvadorissa. Siellahan me viivymme yon yli ja mahdollisuudet joutua rikollisten uhriksi ovat aika isot, jos lahtee pimeaan kaupunkiin juhlimaan. Salvadorissa on tiettavasti paljon karnevaalimenoa kaduilla.
Tuntuu, etta sambakarnevaalit ovat valtavan iso juttu taalla. Suhteessa vakilukuun ne eivat kuitenkaan taida olla sen kummempi asia kuin kotoisat Tangomarkkinat. Niissa on vain paljon enemman plyymeja ja paljasta pintaa.
