Tehtävät eivät ole vaikeita, kaikkia niitä olen tehnyt aikaisemmin, tiedän osaavani ja tiedän, että kun pääsen alkuun, saan ihan kelvollisen aineiston kokoon. Vaikeinta on se alkuun pääseminen!
Tehtävänä on kirjoittaa erilaisia tekstejä, tyypin saa itse valita listasta. Päätin aloittaa mielenkiintoisimmasta eli novellista ja sen takia olen sitä tyhjää tiedostoa tuijotellut. Mielessäni ei ole ensimmäistäkään hyvää aihetta.
Lyhyeen novelliin ei edes tarvita kovin kummoista aihetta, sen kirjoittaa vaikka kengännauhojen solmimisesta. Niin että helpompi tässä on kertoa, mitä tehdä kuin mennä sinne wordiin ja tehdä se.
Lainasin tämän kirjan kirjastosta viime viikolla. Se on mainio opaskirja niille, jotka todella haluavat kirjailijoiksi. Nimi parodioi Mika Waltarin tunnettua Aiotko kirjailijaksi - opasta, joka on vuosikymmeniä ollut kirjailijanurasta haaveilevien raamattu ja edelleen käyttökelpoinen.
Tässä uudemmassa oppaassa tuodaan esiin kirjailijantyön kaikki puolet, muun muassa se, että suomalainen kirjailija ansaitsee kirjoillaan keskimäärin 2000 euroa vuodessa.
Olen itsekin haaveillut kirjailijanurasta ja edelleen se olisi hienointa, mitä voin kuvitella. Siitä huolimatta, että kuten Hänninen & Hänninen kirjassaan kertovat, uuden kirjan elämänkaari on vain muutaman kuukauden pituinen, lukijatapaamisiin ei tule muita kuin sukulaisia jos heitäkään, ja jos tuore kirjailija kutsutaan kirjamessujen ohjelmalavalle haastateltavaksi on ihan tavallista, että haastateltava ei ole lukenut kirjailijan kirjaa ja muistaa kirjoittajan nimenkin väärin.
Viis maineesta, kunniasta ja rahasta! Oma kirja olisi hieno.
No juu, turha semmoisia on haaveilla, kun ei nyt synny pientä novelliakaan.
Olen aikoinaan kirjoittanut paljonkin novelleja; kun kuopukseni oli pieni vauva, en halunnut kulkea pitkin maailmaa juttuja tekemässä vaan hankin meille lisätuloja kirjoittamalla viihdenovelleja Nyyrikkiin ja Perjantaihin. Voi todella puhua vain lisätuloista, sillä novellisteille maksetaan surkean pieniä palkkioita. Tyypillinen novelli oli noin 15 liuskaa (silloin kirjoitin vielä kirjoituskoneella) pitkä ja siitä sai muistaakseni 600 markkaa. Mutta työ oli hauskaa. Tein sitä aina, kun vauva nukkui päiväunia.
Novellit olivat hyvin siveitä ihmissuhdetarinoita, joissa korkeintaan viitattiin makuukamarin suuntaan, mutta ei koskaan menty sinne. Ensin aihetta johdateltiin muutaman liuskan verran, sitten sotkettiin kaikki jollain yllätyksellä ja loppu kului asioiden selvittelyyn. Lopun piti olla onnellinen, lehtien linja oli se. Ja minustakin oli mukavaa saatella päähenkilöt onnelliseen loppuun.
Tein muutaman vuoden aikana 150 novellia ja muutaman jatkokertomuksen. Sitten Perjantai lakkautettiin ja vähäisetkin ansiot vähenivät entisestään, joten se työ jäi. Kaipaan sitä joskus, minusta tuntuu, etten ole koskaan nauttinut kirjoittamisesta niin paljon kuin silloin.
Eikä sitä novellia vaan ala tulla. Lupasin itselleni vain tämän lauantai-illan siihen työhön, huomenna odottavat jo muut askareet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti