Tämä Maija Poppaselta näyttävältä nainen on Hanna Rothman (1856-1920). Hän oli lastentarha-aatteen ja -toiminnan uranuurtaja Suomessa yhdessä Elisabeth Alanderin kanssa. Naiset perustivat vuosisadan vaihteen tienoilla ensimmäisen, Saksasta mallinsa saaneen lastentarhan Helsinkiin.
Kirjaston näyttelyssä kerrottiin tasa-arvoasioista monesta muutakin näkökulmasta kuin lastenhoidon ja äitiyshuollon. Tämä oli kuitenkin ajankohtainen siksi, että eräs lapsiin liittyvä juttu harmitti minua tavattomasti silläkin hetkellä, kun tätä kuvaa otin.
Harmin taustalla oli sinänsä iloinen asia: yksi tyttäristäni sai mukavan työpaikan ison kuntokeskuksen lapsiparkista. Hän aloitti viime viikolla ja oli kovin innoissaan ja ihastunut pieniin asiakkaisiinsa. Hän muun muassa kertoi, miten oli jutellut erään tytön kanssa ja pitänyt samalla pientä vauvaa sylissään.
- Se oli muuten ihan hirveässä räkätaudissa, se vauva, tytär sanoi.
Vai sillä lailla, ajattelin minä. Kohta se tauti on tyttäressä. Kuten olikin; jo tänään hän oli joutunut käymään lääkärillä ja jäämään pois töistä.
Harmi oli suunnaton. Sairaudelle ei tietenkään mahda mitään, mutta ei ole mukavaa joutua heti ensimmäiseksi uudessa työpaikassa esittelemään sairaslomalappuja.
Varsinkin kun se olisi täysin vältettävissä sillä, että sairaita lapsia ei tuotaisi lapsiparkkeihin. Että sairaat lapset pidettäisiin siellä, minne he kuuluisivat, kotona. Kenenkään, ihan varmasti kenenkään, ei ole pakko mennä kuntosalille kun oma lapsi on sairas.
En voi tietää, onko tällä asialla yhtään mitään tekemistä naisten tasa-arvon tai edes naisten kanssa, voihan olla, että joku isä oli tuonut tuon räkätautisen vauvan mukanaan. Tasa-arvoa se kuitenkin sivuaa ainakin sillä tavalla, että tasa-arvoa ei ole se, että pidetään kiinni omista suunnitelmista ja mielihaluista, tapahtui mitä tahansa.
Tämä äiti on nyt tuohtunut lapsensa puolesta. Tänään ei heru ymmärrystä oikein millekään eikä ainakaan itsekeskeisille bodypumppaajille.
