missä taivaalla illan tullen ei Pohjantähteä näy.
Peppi Pitkätossun lähtölaulu
Näin ovat taas asiat meillä. Laukku on melkein pakattu, lentoliput selvitetty ja lähtö odottaa - ei minua, vaan miestä - huomenaamuna. Seuraavan kerran näemme ensi vuonna.
Tämän kuvan Marinerista otin keväällä Ushuaiassa, maailman laidalla.
Merimiehen vaimona saa tottua lähtöihin ja poissaoloihin. Minulle tämä käy, tarvitsen paljon tilaa ja aikaa omille tekemisilleni, mutta tiedän, ettei se kaikilta onnistu. Jotkut haluavat viettää elämänsä puolison kyljessä ja tehdä kaiken yhdessä ruokaostoksista lähtien. Eikä siinä mitään vikaa ole, jos se sopii molemmille. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa elää yhdessä.
Mariner on ollut kesän Välimerellä, risteillyt siellä jossain Turkin ja Italian välillä. Raine menee laivalle Roomasta ja sitten, parin viikon päästä, he suuntaavat taas kohti Karibiaa, jonne Mariner menee talveksi.
Minulla on taas vaikka mitä suunnitelmia, jotka kaikki pitäisi toteuttaa hetimiten. Opiskelun suhteen alkaa jo huono omatunto vaivata ja ensimmäinen oikea tenttikin lähestyy. Nyt, kun koti taas tyhjenee toivon, että saan otettua itseäni niskasta kiinni, vaikka kielioppi ei vieläkään ole muuttunut kiinnostavaksi.
Asiasta vielä toiseen: kävin tänään käytettyjä toimistokalusteita myyvässä Encoressa ja löysin itselleni uuden työtuolin. Toistaiseksi se jäi sinne odottamaan, käyn hakemassa sen huomenna. Tuolissa oli hyvä istua, mutta erityisesti iloitsen sen kirkkaanpunaisesta väristä. Sellaisessa tuolissa syntyy varmaan tuoreita ajatuksia?
