Minusta on hauska suunnitella kaikenlaista. Aina pitää olla joku suunnitelma vireillä, se antaa näköalaa huomiseen. Eikä haittaa, vaikka suunnitelmat muuttuisivat matkan varrella, eiväthän ne ole mitään kiveen hakattuja peruuttamattomuuksia niin kauan kuin niiden toteuttamiseksi ei ole tehty mitään muuta kuin ajatustyötä.
Tämä koskee niin talonhankkimisaikeita kuin kaikkea muutakin elämää.
Kävimme kesän aikana katsomassa muun muassa seuraavia taloja:
Oma suosikkini on tuo puolitoistakerroksinen, sininen talo. Sitä me emme kuitenkaan osta, sillä tontti oli tasainen peltotontti ja sellaista me emme halua. Ehkä se on jo myytykin, ehkä sille pariskunnalle, joka oli yhtä aikaa meidän kanssamme katsomassa ja joka esitti talonhankinta-aikeilleen minun mielestäni ällistyttävät, mutta kaiketi heidän mielestään järkeenkäyvät perustelut. He nimittäin kertoivat välittäjälle (en varsinaisesti salakuunnellut, mutta kun nyt olin ihan vieressä!) että heillä on ihan kiva talo ennestään, mutta sen piha on niin kalteva, ettei siihen sovi jättitrampoliini. He olivat etsimässä tasaista tonttia
No, mikäs siinä. Sopii kuitenkin toivoa, että jos perhe osti tuon talon ja jos sinne hankittiin jättitrampoliini, perheen lapset jaksavat hyppiä uutterasti trampoliinilla päivittäin siihen saakka kunnes muuttavat pois kotoa. Jos eivät, uumoilen ikävyyksiä.
Me haluamme ison tontin, jossa talo on jonkinlaisen - ei liian jyrkän - kumpareen päällä ja josta on kauniit ja avarat näkymät maalaismaisemaan.
Kuinka ollakaan, huomasimme eräänä päivänä, että meillä on sellainen tontti. Vanha Maatila on sellaisella tontilla.
Suunnitteleminen on ihanaa. Nyt voimassa olevissa suunnitelmissa vanha navetanrötiskö on purettu pois ja viistosti sen takana seisoo uusi, kaunis talomme. Vanha Maatila edustaa mennyttä maailmaa, palvelee vierashuoneena ja täydentää maalaismaiseman. On kesä, pelargoniat hehkuvat uuden verantamme kaiteella, me istumme kahvia juomassa ja huokailemme hyvää onneamme.
Purku- ja rakennusvaiheet olen toistaiseksi ohittanut omissa suunnitelmissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti