keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Uusia suunnitelmia ja istutuksia

Kaivattu yliopistokirje tuli tänään. Ei meille tänne maalle tule postia, mutta kuopus oli värvätty tiukkaan postilaatikkovahtiin kaupunkiin ja hän soitti päivällä.

Olen kuudennella varasijalla. Se tarkoittaa sitä, että toiveet opiskelupaikasta voi tältä erää haudata, tuosta ei enää ponnisteta sisälle. Johonkin toiseen oppiaineeseen voi päästä ja on päästy kauempaakin, mutta ei tähän, johon muutenkin otetaan vähän opiskelijoita.

Ei se mitään. Katsoin jo eilen, mitä avoin yliopisto tarjoaa ja sielläkin voi suorittaa kotimaisen kirjallisuuden perusopinnot. Taidan ilmoittautua.

Tänään on muuten ollut mainio päivä. Sain oikein komentaa itseni sisälle kun kello alkoi näyttää  melkein nukkuma-aikaa ja aina vain olisi huvittanut tehdä vielä yksi asia.

Aloitin päiväni maalaamalla keittiön tuolit vielä kerran. Vedin nyt jo neljännen kerroksen maalia kun pohjamaali lasketaan mukaan ja vasta nyt alkoi näyttää hyvältä. Tein tämän viimeisen kerroksen pienellä telalla ja huomasin, että sitä olisi kannattanut käyttää joka kerta: työ sujui nopeasti ja jälki on hyvä. Tietysti tuolissa, jossa on paljon pieniä kulmia, tarvitaan myös pensseliä.

Tein myös pienen istutuksen kiviaidan taakse.


Olen kaivanut vanhan maan pois isojen kivien välistä mutta en ihan kaikkea. Toinkin paikalle ensin sanomalehtiä ja levitin niitä tulevan istutusalueen päälle. Sitten tyhjensin lehtien päälle kuusi säkillistä pihamultaa. Hain kasvit pihan kukkapenkistä: vuorikaunokin, loistosalviaa ja kurjenpolvia. En muista, ovatko kurjenpolvet loisto- vai verikurjenpolvia, kauniita niistä kuitenkin tulee. Lopuksi kannoin istutukselleni 60 litraa vettä.

Loppupäivä menikin ruohoa leikatessa. Puhun aina ruohon leikkaamisesta ja joku ehkä kuvittelee, että olen oikein himoleikkaaja, mutta pois se minusta. Sitä ruohokenttää vain on niin maan perusteellisen paljon ja tänä kesänä säät totisesti suosivat ruohon kasvamista.

Taaskaan en tiedä yhtään, mitä maailmalla on tapahtunut. Iltapäivällä ulkona haisi palaneelta, mutta kun omalta tontilta ei näyttänyt mistään nousevan savua, en vaivannut päätäni asialla sen enempää. Inhimillistä: kun omalla tontilla ei pala, asia ei koske minua.

Ja aina ei olekaan viisasta lähteä sammuttamaan toisten tulipaloja. Kun tarkemmin ajattelee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti