Kuulostaa äkkinäiseltä, mutta on kaikkea muuta. Olen nimittäin käyttänyt samaa nahkaista olkalaukkua yli 30 vuotta ja tämä, minkä tänään ostin, korvaa sen.
Tämä on italialainen ja sen mukana tuli tuo punainen säilytyspussi - pientä ylellisyyttä.
Olisin voinut ostaa tällaisen laukun jo nuorena, sillä makuni laukkujen suhteen ei ole muuttunut vuosien mittaan juuri yhtään. En esimerkiksi koskaan voisi kanniskella laukkua, joka on alakuvassa. Se ei vain onnistuisi.
Ostin uuden laukkuni turkulaisesta Cmon-liikkeestä Yliopistonkadulta. Kuinka sattuikaan, siellä oli menossa synttäritarjous, miinus kolmekymmentä prosenttia kaikesta!
Laukuista tulee mieleeni muuan palaute jossain naistenlehdessä, joku Anna tai Me Naiset lienee ollut. Lehden aiemmassa numerossa oli ollut juttu keräilyharrastuksesta ja siinä oli kerrottu muun muassa naisesta, joka keräili laukkuja ja omisti niitä noin 50. Palautteessa hirveän närkästyneeltä vaikuttanut nainen pauhasi, miten naurettavaa on nimittää moista pikku määrää kokoelmaksi! Että tottahan jokaisella itseään kunnioittavalla naisella on ainakin yli sata laukkua (tai 150, en muista tarkkaan).
Mitä siihen voi sanoa? Kai joku tulee onnelliseksi kun omistaa valtavan määrän laukkuja ja varmaan kenkiä ja vaatteitakin. Mutta jos tarkoitus on tehdä vaikutus muihin ihmisiin, niin metsään menee. Kuka muistaa, mitä jollakulla on ollut päällään tai kädessään eilen tai edellispäivänä? Jos minulta kysyttäisiin, miten naapurin rouvat olivat pukeutuneet, kun viimeksi törmäsimme pihalla, en osaisi sanoa mitään. Sen kyllä muistan, mitä puhuimme.
Jos käytän uutta laukkuani yhtä kauan kuin edellistä nahkaista olkalaukkuani, olen lähes kahdeksankymmenenneljän kun ostan seuraavan. Enemmänkin, lähes yhdeksänkymmenen, sillä taisin olla hädin tuskin kaksikymmentä täyttänyt, kun edellisen sain.
Toivottavasti pääsen vielä siinä vaiheessa omin neuvoin ostoksille.
