Lapsivieraita

Eilinen ilta kului tärkeissä valmisteluissa, sillä olin kutsunut tänään lapsivieraita. 8- ja 10-vuotiaat lapsenlapseni eivät olleet koskaan tavanneet Kreikassa asuvan serkkuni 11-vuotiaita kaksosia ja nyt, kun tilaisuus tuli, kutsuin kaikki neljä tänne Ruusupensaan taakse.

Aloitimme tutustumisen selvittämällä sukulaisuussuhteet. Piirsin pienen sukupuunkin; tässä näin, tässä ovat Lauri ja Alli ja heille syntyvät nämä lapset ja heille taas nämä ja me olemme tässä kohtaa joten te olette vähän niin kuin pikkuserkkuja tai sovitaan, että serkkuja vaan. Sukua joka tapauksessa.

Pyysin lapsia myös piirtämään kuvat omista kotitaloistaan, joita toiset eivät ole nähneet.

Kuvassa alhaalla on Suomen serkkujen talo ja ylhäällä ylösalaisin Kreikan serkkujen talo. Molemmissa on paljon lemmikkieläimiä, sillä me olemme eläinrakasta sukua, jossa minä yhden koiran omistajana edustan säälittävää vähemmistöä.

Lapset tulivat hyvin toimeen keskenään ja toivon, että tämä päivä on alkua jollekin, joka kantaa aikuisuuteen asti. Ei ainoastaan sukulaisuussuhteena vaan myös laajempana näkökulmana maailmaan, siihen, että ihmiset ovat kaikki tietyllä tavalla samanlaisia kansalaisuudesta tai ulkonäöstä riippumatta.

Olipa mukava päivä! Nyt haaveilen jo täyttä päätä siitä, että sitten kun meillä on se uusi koti, jossa tietysti on iso keittiö ja ihana piha, pidetään oikein sukujuhlat.
Kutsut - ainakin alustavat - kannattaisi varmaan lähettää jo huomenna, sillä kokemuksesta tiedän, että edes oman perheen saati koko suvun saaminen yhteen paikkaan samaan aikaan on todella vaativaa.

Mies joka asuu lentokentällä

Hyvää Uutta Vuotta! Raketit paukkuvat parhaillaan ulkona ja vuoden vaihtumiseen on vielä yli kaksi tuntia, mutta kai nyt jo saa toivottaa? Tuskinpa olen edes hereillä keskiyöllä, en sittenkään, vaikka Portsassa räiskyy kuin toimintaelokuvassa.

Kävin iltapäivällä tapaamassa serkkuani ja hänen vanhempiaan. Serkku asuu Kreikassa, joten näemme hyvin harvoin. Ilo on kuitenkin aina yhtä suuri. Olen vahvasti sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa ja omiensa joukossa tuntee olevansa oikeassa paikassa. On niin hauska puhua ihmisten kanssa, joilla on samat esi-isät ja tutut kasvonpiirteet.

Puhuimme tietysti myös Kreikan taloustilanteesta. Suomalaisille tutussa matkailuidyllissä eletään nyt tiukkoja aikoja ja ihmiset ovat kuulema vahvasti sitä mieltä, että kaikki on vasta alkua.

-  Ihmiset näkevät pian nälkää, serkku kertoi. Pahinta on niillä, jotka maksavat veronsa määräysten mukaan, isojen yritysten työntekijöillä ja eläkeläisillä. He maksavat myös veronkorotukset kun taas ne, jotka tähänkin asti ovat keplotelleet, eivät jatkossakaan maksa enempää. Serkku ja hänen miehensä omistavat talon Ateenan lähistöllä; sen kiinteistövero on jo noussut 1200 euroa vuodessa.

Veronkierto on maan tapa; pienistä kaupoista, kampaamoista tai putkimiehiltä on turha odottaa kuittia. Harmaa talous kukoistaa, eikä kukaan valvo mitään. Herää kysymys, mitä se paljon puhuttu, runsaslukuinen ja kalliiksi tullut virkamiehistö on tehnyt työkseen?

Traagisia kohtaloita syntyy  päivittäin. Serkku kertoi eräästä tuttavastaan, entisestä pankin varatoimitusjohtajasta. Hyvin toimeen tullut ja arvostettu perheenisä oli menettänyt työpaikkansa. Kohta sen jälkeen vaimo jätti ja mies menetti myös kotinsa ja kaiken omaisuutensa. Nyt hän on asunut yhdeksän kuukautta lentokentällä. Kerran viikossa mies pääsee sukulaisensa luo suihkuun.
- Joskus hän soittaa minulle ja pyytää, voisinko tuoda hänelle yhden voileivän samalla, kun vien lapset kouluun, serkku kertoi.

Niin että parempi vain yrittää olla iloinen veronmaksaja myös ensi vuonna. 

Nyt toivon, että pauke hellittäisi sen verran, että koira pääsisi pissalle ja emäntä nukkumaan. Monille lemmikkieläimille uusivuosi on pelkkää kauhua ja kärsimystä, mutta Nonna ei vielä tähän mennessä ole pelännyt.

Jatkuu ensi vuonna.