Aina ensin ei

Ystäväni soitti ja kysyi, lähtisinkö tänä talvena hänen kanssaan Lappiin hiihtämään.

Rakastan Lappia. Hiihtäminen on mukavaa. Haaveilen Lapissa vaeltamisesta usein.

Ja kuitenkin ensimmäinen, mitä ajattelin oli ei. En minä millään voi.

Olen tosi huono lähtemään minnekään. En tiedä, onko se hyvä vai huono ominaisuus, mutta nyt se ainakin harmittaa minua. Onko pakko olla näin ikävä ihminen? Ihme, että joku edes pyytää.

Ehkä kuitenkin lähden. Saa nyt katsoa, täytyy miettiä

Olin juuri ollut kylvyssäkin ( mitä se tähän asiaan vaikuttaa?).

Kylpeminen on vaivalloista puuhaa. Viime vuonna en kylpenyt kertaakaan ja tämä tämänpäiväinen taitaa olla tämän vuoden ainoa kerta. Kuka tietää, vaikka tämä olisi ollut viimeinen kerta täällä? Tarkoitan vain sitä, kun tahti on näin harvaa.

Tästä päästäänkin taas muuttoteemaan. Selaan joka päivä Etuoven ja Oikotien myytäviä taloja. Siellä on nyt yksi, jota olen katsellut monta kertaa. Siinä ei ole juuri mitään niistä ominaisuuksista, joita olen listannut täytyy olla -listaani, mutta jokin siinä kuitenkin viehättää. Ainakin se, että talo on sisäpuolelta niin kammottavan ruma, ettei siellä tarvitsisi sääliä yhtään mitään.

Aamupäivällä kävin tekemässä yhden haastattelun vähän Turun ulkopuolella. Ajoin pientä paikallistietä pitkin maisemassa, joka oli juuri sellaista, missä mielelläni asuisin. Ajattelin, että jos täällä olisi joku talo myytävänä, tahtoisin mielelläni tietää.

Nyt illalla seikkailin taas asuntomarkkinoilla ja päädyin tutkimaan sitä rumaa taloa. Ja kuinka ollakaan, se on juuri sen tien varressa, jota tänään ajoin. Luulenpa, että kun Raine tulee kotiin (ensi viikolla) käymme ensimmäiseksi katsomassa Rumilusta.

Nyt toivon, etteivät huomiseksi ennustettu uusi myrsky ja erittäin huono ajokeli toteudu, kun minunkin täytyy lähteä maaseudulle. Yritetään ajaa varovasti!

Pohjolan viimeinen kesäpäivä

Onpa ollut hieno päivä tänään! Aurinko on paistanut ja lämpöä on ollut noin 20 astetta. Tämä ei ole kenellekään suomalaiselle mikään uutinen, mutta tiedän, että lukijoita on kauempaakin. Heille siis tiedoksi, että täällä kaukaisessa Pohjolassa maailman laidalla on ollut lähes kesäpäivä.

Yllä olevat keltaiset vaahteranlehdet olivat lähes ainoat, jotka löysin pihapiiristämme. Lämmin syksy näkyy siinä, että ruska ei ole kovin näyttävä. Parhaimmillaanhan se on yleensä Lapissa, mutta kyllä täällä etelässäkin voi olla tosi kauniita syysvärejä joinakin vuosina.

Tämä sininen kärhö on se, minkä istutin alkukesästä aitan seinustalle. Se innostui kasvamaan loppukesää kohden ja teki vielä kaksi kukkaakin. 

Tein päivällä pihatöitä ja iltapäivän siivosin taloa. Ennen pimeän tuloa kävin Nonnan kanssa lenkillä. Yleensä en tapaa näillä retkilläni ketään, mutta nyt oli kylätiellä suorastaan vilskettä; ensin tuli naapuri traktorilla vastaan ja sitten naapurin naisväki, joka oli menossa marjaan.

Päivän puuhastelun ohessa olen miettinyt opiskelua ja myöntänyt itselleni, ettei motivaatio tällä kertaa eikä ainakaan vielä ole yhtä korkealla kuin silloin, kun aloitin iltalukion. Silloin minulla oli päämäärä kirkkaana mielessäni ja olin päättänyt saavuttaa sen. Nyt tämä tuntuu erilaiselta jo senkin takia, etten päässyt opiskelemaan sitä, mitä halusin.

Tämä ei tarkoita sitä, että aikoisin luovuttaa. En aio. Mutta joudun motivoimaan itseäni nyt enemmän. Ja onhan tässä sekin, että vaikka kuinka ponnistelisin näiden perusopintojen kanssa minulla ei ole mitään takeita, että pääsen ikinä suorittamaan aineopintoja.

Iltalukiossa opin muuten nopeasti erottamaan ne, jotka olivat tosissaan asialla niistä, jotka tulivat vain kokeilemaan onneaan. Jos joku kertoi käyvänsä koulussa silloin, kun "muihin aikatauluihin sopii", niin tiesi heti, että kohta tuota ihmistä ei enää näy täällä. Sillä jos joku "muu aikataulu", kuten vaikkapa harrastus tai illanvietto ystävien kanssa oli tärkeämpää kuin tunneilla käyminen, ei motivaatio voinut olla tarpeeksi suuri.

Ja taas puhun suulla suuremmalla. Minäkin vain päivittelen, vaikka  pitäisi olla takomassa päähäni niitä
termejä, joita eilen täällä esittelin.

Eikun töihin.