Kevyet puheenaiheet

Ilmassa oli eilen oikeaa kevään riemua, kun ylioppilaat kokoontuivat Turun Taidemuseonmäelle painamaan lakit päähän. Olin siellä tyttäreni ja ystävättäreni kanssa ja kun Turun yliopiston ylippilaskunnan puheenjohtaja kajautti lakituskäskyn, me poksautimme samalla pullollisen vaaleanpunaista kuohujuomaa. Kuvassa tytär kaataa sitä parhaillaan.

Myöhemmin nuoret lähtivät nuorten rientoihin ja me kaksi keski-ikäistä jäimme kahdestaan. Oli jopa niin lämmin, että istuimme hetken Pinellan pylväikössä.

Aurajoen rannat olivat molemmin puolin täynnä juhlijoita.

 Iltamme päättyi jo ennen yhtätoista, mutta sitä ennen ehdimme vielä istua tovin ravintola Koulun Viinituvassa. Kevytmieliseen vappuun kuuluvat kevytmieliset puheenaiheet ja mistäpä muusta me olisimme puhuneet kuin miehistä. Ystäväni on juuri eronnut ja pohdimme hänen tulevaisuuttaan ja sitä, tuleeko siihen mahdollisesti joskus kuulumaan joku mies. Tällä hetkellä tuntuu, että ei missään tapauksessa, mutta kerrankos sitä niin on sanottu ja kuinka sitten käykään?

Mistä keski-ikäinen nainen voi löytää kunnollisen miehen? Miksi joku kunnollinen keski-ikäinen mies kuljeksisi vapaana? Tähän emme oikein löytäneet yhtään syytä.

Vakavasti puhuen elämää nähneen, yksin asuvan naisen rima miesten suhteen on niin korkealla, ettei sen yli pääse edes seiväshyppääjä.

Hetken aikaa pohdimme myös sitä vaihtoehtoa, että ystävätär ryhtyykin nyt niin muodikkaaksi puumaksi ja suuntaa mielenkiintonsa nuoriin miehiin.
Se ajatus kaatui heti. Olisihan ihan kauheaa mennä esittelemään poikaystävää omille tyttärille: "Tässä on Samppa, 23-vee."

Ei.
Ei.
Vielä kerran ei.

Kuten sanottu, kevytmielisen juhlan puheenaiheet ovat kevyitä. Mutta eikö olekin ihanaa olla joskus vähän kevytmielinen, eikä aina ottaa kaikkea niin kamalan vakavasti?

Nainen sai krapulan kahdesta siideristä, syynä ikänäkö

Ikänäkö teettää ihmiselle sitten ilkeitä temppuja. Minulle esimerkiksi se tuotti krapulan täksi päiväksi.

Kävi niin, että lähdimme eilen illalla Rainen kanssa käymään Martinsillan Grillillä. Söimme tavalliset, minä grillimakkaran ja Raine hotdogin kahdella nakilla. Sitten päätimme poiketa Wanhalla Vaakahuoneella, koska se on kotimatkan varrella ja koska meitä janotti.

Vaakahuone on meille kantapaikka Ravintola Koulun ohella. Molemmissa käymme keskimäärin 1,5 kertaa vuodessa.

Halusin siideriä, mutta hanasiideri maistuu väljähtäneeltä limonadilta joten otin tälläkin kertaa kylmäkaapista pullollisen "oikeaa siideriä". Kokeilen mielelläni eri makuja ja haluan tietää, mitä oikea siideri on, ihan perinteisesti tehty.


Tässä tullaan siihen ikänäköön. Enhän minä enää näe lukea juuri mitään ilman silmälaseja eikä minulla ollut laseja mukana. Valikoin siideripullon kauniin etiketin ja sen perusteella, etten muistanut sen näköistä ikinä juoneeni.

Se olikin tosi hyvää, kauniin keltaista, pehmeää. Nimi taisi olla Katy?

Vaakahuoneella oli tosi mukava tunnelma. Siellä on lähes joka ilta elävä orkesteri soittamassa jazzia ja niin nytkin oli. Sympaattinen, noin kahdeksankymppiseltä näyttävä laulusolisti lauloi ja tanssahteli ja orkesteri säesti mallikkaasti. Ihmiset tanssivat ja ne jotka eivät tanssineet, olivat muuten vain hyvällä tuulella. Pitkän kylmän kauden jälkeinen lämmin päivä ja edessä oleva vapaapäivä saivat kaikki käyttäytymään vähän kuin kesälaitumelle päässeet hevoset, riehakkaasti.

Raine haki meille vielä toisetkin juomat. Sitten lähdimme jatkamaan kotimatkaa ja kuinka minusta tuntuikin, että olen aika huppelissa. Siideri oli ollut ilmeisen vahvaa, mutta se jäi minun huonoilta silmiltäni näkemättä. Viinapääni on yhtä huono, ellei huonompi, kuin näkö, joten tuntematon juoma pääsi kertakaikkisesti yllättämään.

Aamulla se viimein varmistui. En kyennyt juomaan edes kahvia enkä syömään mitään. Vatsani on ollut ihan sekaisin koko päivän. Päätä särkee. No, kaikki tuntevat oireet, mitä niitä enempää kuvailemaan.

Joku varmaan ajattelee, että voi voi eukkoparkaa, onpa se nyt kamalaa saada krapula kahdesta siideristä. Mutta voin vakuuttaa, että se on ihan yhtä kamalaa, tulipa se kahdesta siideristä tai kokonaisesta viinapullosta. 

Yhdestä asiasta olen sentään voinut tänäänkin olla kiitollinen. Siitä, että ne pääsykokeet ovat vasta huomenna.