Meidän pieni saunamme on tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi, hätävaraksi siksi aikaa, kun saamme muita remontteja alta pois ja pääsemme tekemään sitä varsinaista saunaa. Voi olla, että väliaikaisuus kestää pitkään mutta mitäpä se haittaa, kun täältäkin saa hyvät löylyt.
Ennen saunanlämmitystä puuhastelin yhtä ja toista. Keitin lihasoppaa, leivoin omenapiirakan, leikkasin ruohoa. Jossain vaiheessa päivää havahduin siihen, että luumupuiden alle oli parkkeerattu pieni, vaaleanpunainen polkupyörä. Naapurin suloinen pikkutyttö oli päättänyt laajentaa reviiriään ja tulla kyläilemään. Varmistin, että kotona tiedetään, missä hän on ja tarjoilin sitten vähän virvokkeita ja kuvakirjoja. Kotiinviemisiksi annoin luumuja, joita meille on taas tänäkin vuonna tullut runsaasti yli oman tarpeen.
Raine tekee tulta salin uuniin. Ei niinkään lämmitystä varten vaan siksi, että voisimme paistaa hiilloksella vähän makkaraa. Televisiossa kirjailijatohtori Panu Rajala kuuluu selvittävän kirjailija Juhani Ahon suhdetta naisiin. Aholla oli vaimo ja rakastajatar samassa pihapiirissä, mutta hänen suuri rakkautensa oli kaksikymmentä vuotta vanhempi yhdeksän lapsen äiti Elisabeth Järnefelt, Jean Sibeliuksen anoppi.
Aika poika tuo Aho. Kirjailijatohtori Rajala vaikuttaa hänkin olevan melkoinen naistenmies, ainakin puheissaan.
Unohdin eilen silmälasini kaupunkiin. Onneksi löysin täältä yhdet kelvolliset tiimarilasit. Toisaalta unohdin kaupunkiin myös kirjan, jota olin aikonut lukea.
Niin että mitäpä tähdellistä nähtävää tässä nyt olisikaan.
