Tänä aamuna, aamutoimien jälkeen, istuin tähän työpöytäni ääreen ja napsautin koneen auki, kuten tavallista. Mutta tänäänpä en jäänytkään tähän vetelehtimään. Kun olin selannut sivut, jotka on selattava, tarkistanut esimerkiksi Missä Muruseni On (keskellä Atlanttia menossa Ameriikkaan näköjään), suljin koneen ja päätin avata sen vasta illalla eli nyt.
Ihmeen paljon saa aikaan kun ei tuon tuostakin pistäydy koneelle katsomaan, onko maailmassa tapahtunut jotain merkillistä tai onko joku edes lähettänyt sähköpostia.
Sain esimerkiksi valmiiksi tämän pikku keittiöenkelin.
Haravoin vähän pihaa. Meillä on taloyhtiön syystalkoot ensi lauantaina, mutta aion olla julkeasti poissa, sillä menen tallille askellajikurssille koko päiväksi.
Siivosin, imuroin ja pesin vessat. On sunnuntai, tiedän, enkä vienyt mattoja ulos, ravistelin vain rappusilta.
Pesin ja silitin pyykkiä.
Tein Nonnan kanssa pitkän lenkin uutta reittiä pitkin.
Opiskelin. Päätin opetella tänään sanavartaloiden muodostamissäännöt ja opettelin myös. Sitten kokeilin taas morfeemianalyysin tekoa ja kuinka ollakaan, se tuntuu jo sujuvan. Mutta siihen on liian aikaista luottaa, olen monta kertaa ennenkin kuvitellut osaavani jonkun asian ja sitten saanut huomata ymmärtäneeni kaiken ihan väärin.
Laiska töitään luettelee. Mutta tämän tarkoitus olikin nyt vain kertoa, että kannattaa pitää tietokone joskus kiinni. Se jos joku on aikarosvo pahimmasta päästä.
Tämä oli oikein mukava sunnuntai.
