Kylläpä kesti

Olen monena iltana tehnyt Ifolor-kuvakirjaa alkuvuoden matkakuvistani. Koska kuvia oli yli tuhat, kirjan tekemiseen kului aikaa. Kaikkia en tietenkään saanut mukaan eikä se olisi ollut tarpeenkaan. Tänään sain kirjan valmiiksi ja lähetin sen sähköpostilla. Tosi ajattelematonta; lähettäminen kesti monta tuntia. Onneksi tällä kertaa ei sattunut sähkö- tai muita yhteyskatkoja. Huh.


Valokuvakirja on suurin, minkä Ifolorilta sai tilata, siihen tulee noin sata sivua. Odotan jännityksellä, miltä se näyttää valmiina.

Ehdin sähköpostilähetyksen valmistumista odotellessani tehdä yhtä ja toista. Polkea kuntopyörää, katsoa televisiota, syödä, lukea, mennä sänkyyn ja nukahtaa. Myös herätä, kai?

Päivällä minulla oli ystäviä kylässä ja sain heiltä ihanan joulukukan.

Tämän kuvan myötä lähetän vielä onnittelut kaikille tämän päivän nimipäiväsankareille. Vaikka ystäväpiirini on pieni, heitä mahtuu siihen useampia.

Matkamuistosta tenttiahdistukseen

Ehkä joku vielä muistaa, että kerroin tekeväni pientä Ifolor-kuvakirjaa joulutervehdykseksi laivaystävälleni Celille. Sain kuin sainkin sen tehtyä (kiitos myös kuopukselle, joka auttoi) ja tilattua. Äsken tuli sähköpostiini ilmoitus, että kirja on valmis ja matkalla tänne ja sillä välin voin selailla sen sähköistä versiota. Onpas kätevää!


Kirjassa on muiden muassa tämä kuva:

Tämä on Montevideosta Uruguaysta.Tykkään kovasti tämän tunnelmasta ja tyhjästä tilasta, joka pistää mielikuvituksen liikkeelle. Missä kaikki ovat? Mitä noiden ovien takana tapahtuu? Kenen koira tuo on? Miksi se seisoo tuossa? Miksei täällä ole autoja, mopoja, polkupyöriä?

Kun elokuvan alussa on tällainen kuva katsoja tietää, että ihan kohta tapahtuu jotain. Jostain ajaa auto lujaa vauhtia. Tai ovi aukeaa ja sieltä kaatuu kuollut mies. Tai alkaa kuulua moottoripyörän ääntä ja kohta joku ajaa tuon ruskean oven eteen ja menee sisälle. 

Varmasti tässäkin kuvassa tapahtui, mutta mitä, sitä minä en tiedä, sillä kuvan otettuani jatkoin matkaani.

Tulin äsken yliopistolta, jossa meillä oli äänne- ja muoto-opin kurssimme viimeinen luento. Sen päätteeksi saimme pitkän listan asioista, jotka on joko osattava tai osattava ehdottomasti ensi tiistaihin mennessä. Lähdimme koteihimme huokaillen ja päitämme pudistellen.

Joku voi ajatella, että avoimessa yliopistossa pääsee jotenkin helpommalla kuin päiväyliopistossa. Se ei ole totta, sillä vaikka meidän kurssimme ovat sisällöiltään samoja molemmissa paikoissa, on avoimen yliopiston puolella paljon vähemmän aikaa käytettävissä yhteen kurssiin. Ihan sama juttu kuin iltalukiossa: kurssivaatimukset ja viimeistään ylioppilaskirjoitukset ovat kaikille samat, mutta iltaopiskelijat joutuvat selviämään omistaan paljon vähemmillä tunneilla. Sen takia ei kannata esimerkiksi vaihtaa päivälukiota iltalukioon ellei mitään muuta painavaa syytä ole.

Molemmissa paikoissa päässee kursseista läpi melko vähälläkin työllä, mutta jos haluaa oppia jotain niin se vaatii aika paljon. Ja jos nyt haluan, että näistä suomen kielen opinnoista on minulle mahdollisessa jatkossa hyötyä, on tentistä saatava vähintään kolmonen. Sitä varten täytyisi 80 prosenttia vastauksista olla oikein.

Ja tässä minä silti taas istun. Hus pois koneelta!

Matkamuistoja

Selasin alkuvuodesta otettuja matkakuvia. Tarkoitukseni on tehdä laivalla tapaamalleni Celille pieni joululahja kuvista, joissa joko hän tai minä tai me yhdessä olemme laivalla tai satamakaupungeissa. Tajusin, että jos aion tehdä lahjakirjan ja saada sen ajoissa Italiaan, alkaa olla korkea aika.

Poimin kuvien joukosta muutamia, jotka olisin halunnut laittaa tänne jo matkalla, mutta joita en voinut, kun kuvien lataaminen oli niin hidasta. Kuvat eivät ole laivamatkalta, vaan lyhyeltä Ameriikanturneeltamme, jonka teimme ennen sitä. Joten tässä, olkaa hyvät: muutamia hajamuistoja vielä reissultani.

Tässä olen jossain Los Angelesin ja Las Vegasin välisen valtatien levähdyspaikalla. Maisemat olivat melkein koko ajan tällaisia; ei tarvitse ajaa kuin vähän matkaa miljoonakaupungista ulos ja ollaan erämaassa.

Hooverin pato, yksi tekniikan maailman suurista ihmeistä. Pato sai nimensä presidentti Herbert Hooverin mukaan, hän pani rakennustyöt alulle 1931 yhtenä keinona helpottaa vuoden -29 pörssiromahduksesta alkanutta lamaa. Pato valmistui -36 ja se oli ensimmäinen betonista rakennettu pato Yhdsvalloissa.

Pato on 30 kilometriä Las Vegasista kaakkoon, Arizonan ja Nevadan rajalla, Colorado-joessa. Padon pudotuskorkeus on 200 metriä. Se on niin valtava rakennelma, että melkein pelottaa katsoakin. Emme menneet varta vasten patoa katsomaan, mutta jouduimme kulkemaan tätä kautta matkalla Las Vegasista Grand Canyonille.                                                                                             

Tämä maja on 20 mailia ennen Grand Canyonia, nykyään Grand Canyon Ranchin pihapiirissä. Majan rakensivat 1800-luvulla uudisasukkaat ja tässä on asunut viisihenkinen perhe. Asumus on ehkä 3 x 4 metriä, ei paljon isompi ja sisällä on aika pimeää. Paikka on silti hieno ollakseen autiomaassa: majan vieressä virtaa puro ja maisemissa ei ollut valittamista.

Grand Canyon. Tälle maailmanihmeelle mitkään kuvat eivät tee oikeutta.

Tämä on sitä Amerikkaa, mitä tv-sarjoissa ei näy. Tällaisia pieniä mökkejä näkyi joka kaupungissa ja kylässä, tämäkin on ihan vauraanoloisen pikkukaupungin kadulta otettu kuva.











Ja tässä on naapuri.

Sokeri pohjalla. Harmittaa, kun en ottanut enemmän ja parempia kuvia tästä somasta pikku talosta ja sen puutarhasta, en kehdannut.












Oli mukavaa uppoutua vähäksi aikaa kuvien selaamiseen, mutta kuvakirjan teko ei sitten enää onnistunutkaan. (Nämä kuvat eivät ole niitä, joista teen sitä lahjakirjaa.)  Olen tosin aikaisemmin tehnyt pari Ifolor-kirjaa, mutta silloin kuopus asui vielä kotona ja istui vieressäni auttamassa. Nyt sain Celin kuvat valittua ja ladattua ohjelmaan, jopa kirjankin työn alle, mutta siihen se sitten tyssäsi. Televisiossa parhaillaan mainostettu "todella helppo" ohjelma, joka sijoittelee kuvat kirjaan automaattisesti, toimi, ennen kuin ehdin edes hoota sanoa ja läiski kuvat kirjan sivuille älyttömään järjestykseen. Yritin saada järjestyksen muutettua, mutta en onnistunut.

Ohjelmasta puuttuvat selkeät ohjeet siinä kohdassa, missä niitä tarvittaisiin. Terveisiä Ifolorille.

No, kunhan se media-assistentti tulee käymään kotona, niin eiköhän tuo auta äitimuoriaan?

(Ja anteeksi, kun kuvatekstit ovat vähän hassusti, mutta en onnistunut saamaan niitäkään kohdalleen. Asia tullee kuitenkin ymmärretyksi?)