Resiprookkipronomini eli vastavuoroisuusasemo

Niin että mikä?

Se on lukusana "toinen" jota tietyissä tapauksissa kutsutaan tällä nimellä, esimerkiksi: "He katsoivat toisiaan".

Tiedätte sitten kun tulee jossain ristikossa vastaan.

Opin tämän viisauden tänään tästä pienestä, sinisestä kirjasta.

Taisin eilen kertoa, että kävin ostamassa suomen kieliopin ja harjoituskirjan. Tarkoitukseni on oppia näistä kieliopin perusasiat, jotka täytyy osata, kun opiskelee yliopistossa suomen kieltä. Ja kuten huomaatte, edistyn huimaa vauhtia, resiprookkipronominikin on jo hallussa.

Lisäksi olen lukenut kirjan esipuheen.

Eikä ollutkaan mikään turha esipuhe. Kirjan tekijä, lukion äidinkielen lehtorina työskentelevä Timo Sorjanen sanoo muun muassa seuraavasti: " Olen monet kerrat vieraita kieliä opettavien kollegoideni kanssa pohtinut, mistä kaikesta kielten oppimisvaikeudet oikeastaan johtuvat. Vieraiden kielten oppiminen - toisen kotimaisenkin - on monelle lähes umpimetsää. - - - lähes aina olemme törmänneet samaan: usein ahdinkoon joutuneet eivät tiedä, mistä kielioppitunneilla puhutaan. Käsitteet, termit seuraavat toisiaan myrskyssä ja myräkässä; predikatiiviit sekaantuvat predikaatteihin, adjektiivit attribuutteihin, päälauseet, sivulauseet ja lauseenvastikkeet käyvät loputonta sekamelskaansa. Kirjoittamisenkin opettaminen kompuroi kielioppisanaston risukoissa."


Osuiko? Minuun ainakin osui.

 Kun ei hallitse kielioppia on vieraiden kielten oppijana yhtä hukassa kuin kirurgin assistentti, joka ei tunne leikkaussalin välineitä nimeltä. Joka kerran, kun kirurgi pyytää jotain värkkiä, assistentti tutkii ne kaikki kuvallisen sanakirjan kanssa ja  toivoo osuvansa oikeaan.

Olen päättänyt, että matka suomen kielen syvyyksiin tulee olemaan mielenkiintoinen. Siitä ilosta hankin tämän kauniin vihon ja uuden penaalin. Koululaisella täytyy syksyllä olla vähän uusia tavaroita.

Kaikki, jotka lukevat tätä blogia, joutuvat seuraamaan minua opintielle. Se alkaa huomenna. Tarkoitukseni olisi saada perusopinnot suoritettua ensi kevääseen mennessä.

Jossain aikaisemmassa päivityksessä kirjoitin erilaisista oppijoista ja kerroin menetelmistä, joita olen itse käyttänyt opiskelussa. Tämäkin kirjoitus on yksi niistä: kun nyt olen kertonut teille resiprookkipronominista, olen aika varma, että muistan asian lopun elämääni.

Turussa on muuten satanut koko päivän. Mutta ei anneta sen pilata mitään.

Minkä taakseen jättää...

sen edestään löytää.

Nyt on käynyt niin, että Turun avoimen yliopiston kotimaisen kirjallisuuden perusopinnot on tältä vuodelta peruutettu, ryhmää ei saatu täyteen. Se tarkoittaa sitä, että minä en aloita kotimaisen kirjallisuuden opintoja. Sen sijaan ilmoittauduin suomen kielen perusopintoihin.

Syksystä taitaa tulla aika vaativa. Suomen kielen perusopinnot alkavat luonnollisesti pitkällä opintojaksolla, jossa paneudutaan kielioppiin. Asiaan, josta minä en tiedä mitään.

Se on totta. Vaikka olen kirjoittanut työkseni kolmekymmentä vuotta, en osaa jäsentää lauseita. Tunnistan verbin ja adjektiivin mutta en yhtään enempää. En tiedä, missä olin silloin, kun koulussa oli lauseenjäsennystä. Ehkä sitä ei ollut? Olin poissa? Nukuin?

Yliopiston kielioppi ei kuitenkaan ymmärtääkseni ole mitään kepeää verbien ja adjektiivien etsimistä. Pelkään pahoin, että siinä mennään syvälle ja ollaan monimutkaisia. Huolestuttaa.

Aion nyt toimia seuraavasti: etsin hetimiten käsiini jonkun lauseenjäsennystä käsittelevän, pikkukoululaisille tarkoitetun oppikirjan. Ja sitten minä vihdoin ja viimein opettelen ne pahuksen mitänenytovatkaan.

Vielä vähän katumusta. Olisinpa ymmärtänyt aikanaan miten tärkeää kieliopin hallitseminen on. En voi väittää, etten olisi tarvinnut niitä taitoja koskaan. Päinvastoin, olisin hyvinkin tarvinnut esimerkiksi vieraiden kielten opiskelussa. Lukiossa jouduin noloihin tilanteisiin, kun tehokas englanninopettajamme pisti meidät muotoilemaan lauseita ja kun meni pieleen, kysyi, että mikä siinä nyt on se - no, mikä se nyt oli, joku niistä lauseenjäsenistä. Ja kun en edes tiennyt, mistä puhutaan, katselin pitkin seiniä ja olin miettivinäni ja toivoin, että vuoroni menisi äkkiä ohi.

Mutta nyt ei anneta periksi.
Käytäntö on mielestäni aika hyvin hallussa joten kaipa minä teoriankin vielä opin.