Ensimmäiset opintopisteet koossa

Näin on. Olen nyt suorittanut avoimen yliopiston suomen perusopintojen johdantokurssin ja ansainnut siitä hyvästä kaksi (2) opintopistettä. Hyvä minä!

Nyt pääsen mainitsemaan, että takanani on kaiken muun ansiokkaan (?) toiminnan lisäksi myös suomen kielen opintoja yliopistossa. Sitä, että kyseessä oli johdantokurssi ja että opintoja on suoritettuna kovin vähän, ei tarvitse kertoa.

Eivät muutkaan kerro. Ei tarvitse kuin lukea yksi naistenlehti, niin jo tunnemme jonkun, jolla on takanaan niitä ja näitä opintoja ja josta alun perin piti tulla eläinlääkäri tai lakimies. Mikä tarkoittaa sitä, että tyyppi harkitsi joskus pyrkimistä po. opintoihin, mutta hylkäsi ajatuksen liian työläänä. Tällä menetelmällä minustakin on pitänyt tulla yhtä ja toista hienoa.

Kurssimme viimeinen luento oli eilen. Saimme kurssin suorittamiseksi vaaditut esseemme takaisin palautteen kera. Omastani sanottiin, että se oli elämänmakuinen ja arveltiin, että käyttämäni lyhyet kappaleet juontuvat lehtiteksteistä. Ehkä niin. Toisaalta ne voivat juontua myös sitä, että yritän kirjoittaa helposti luettavaa tekstiä. Pitkiä kappaleita voi olla vaikea hahmottaa.

Käsittelimme eilen myös vähän vanhoja suomalaisia tekstejä. Esimerkiksi seuraavaa, joka on 1644 ilmestyneestä Formulae puerilium colloqvirium -teoksesta osa "Keskustelukaavoja pojille".  Keskustelijoina ovat Arnoldus ja Tidemannus. Kas näin:

- Custas nyt matelet?
- Cotoani.
- En minä sinua aicacan ole nähnyt.
- En minäkän sinua suuremban aican.
- Oletcos woinut hywin elä.
- Sijtä tosin minä iloidzen.
- Cuingas sinä voit elä.
- Juuri hywin.
- Sijtä myös minä iloidzen.

Tällä tavalla meni tämä Arnolduksen ja Tidemannuksen eloisa sananvaihto. Miksikähän se oli keskustelukaava vain pojille? Ehkä tyttöjen ei oletettu joutuvan niin vaativiin sosiaalisiin tilanteisiin, että heidän olisi pitänyt kyetä tämän tason keskusteluun. Tyttöjen aica kun kului cotona.

Huomenna alkaa äänne- ja muoto-opin opintojakso. Siellä pääsen perehtymään sellaisiin asioihin kuin yleiskielen foneemirakenne, foneemien ja grafeemien väliset suhteet, fonotaksi, prosodeemit, morfofonologiset vaihtelut ja niitä säätelevät tekijät, sanaluokat, nomini- ja verbityypit, morfeemityypit, nominien ja verbien taivutus.

Kuulostaa melkein lääketieteeltä, mutta kaipa tuo suomen kieltä on.