Ensimmäiset opintopisteet koossa

Näin on. Olen nyt suorittanut avoimen yliopiston suomen perusopintojen johdantokurssin ja ansainnut siitä hyvästä kaksi (2) opintopistettä. Hyvä minä!

Nyt pääsen mainitsemaan, että takanani on kaiken muun ansiokkaan (?) toiminnan lisäksi myös suomen kielen opintoja yliopistossa. Sitä, että kyseessä oli johdantokurssi ja että opintoja on suoritettuna kovin vähän, ei tarvitse kertoa.

Eivät muutkaan kerro. Ei tarvitse kuin lukea yksi naistenlehti, niin jo tunnemme jonkun, jolla on takanaan niitä ja näitä opintoja ja josta alun perin piti tulla eläinlääkäri tai lakimies. Mikä tarkoittaa sitä, että tyyppi harkitsi joskus pyrkimistä po. opintoihin, mutta hylkäsi ajatuksen liian työläänä. Tällä menetelmällä minustakin on pitänyt tulla yhtä ja toista hienoa.

Kurssimme viimeinen luento oli eilen. Saimme kurssin suorittamiseksi vaaditut esseemme takaisin palautteen kera. Omastani sanottiin, että se oli elämänmakuinen ja arveltiin, että käyttämäni lyhyet kappaleet juontuvat lehtiteksteistä. Ehkä niin. Toisaalta ne voivat juontua myös sitä, että yritän kirjoittaa helposti luettavaa tekstiä. Pitkiä kappaleita voi olla vaikea hahmottaa.

Käsittelimme eilen myös vähän vanhoja suomalaisia tekstejä. Esimerkiksi seuraavaa, joka on 1644 ilmestyneestä Formulae puerilium colloqvirium -teoksesta osa "Keskustelukaavoja pojille".  Keskustelijoina ovat Arnoldus ja Tidemannus. Kas näin:

- Custas nyt matelet?
- Cotoani.
- En minä sinua aicacan ole nähnyt.
- En minäkän sinua suuremban aican.
- Oletcos woinut hywin elä.
- Sijtä tosin minä iloidzen.
- Cuingas sinä voit elä.
- Juuri hywin.
- Sijtä myös minä iloidzen.

Tällä tavalla meni tämä Arnolduksen ja Tidemannuksen eloisa sananvaihto. Miksikähän se oli keskustelukaava vain pojille? Ehkä tyttöjen ei oletettu joutuvan niin vaativiin sosiaalisiin tilanteisiin, että heidän olisi pitänyt kyetä tämän tason keskusteluun. Tyttöjen aica kun kului cotona.

Huomenna alkaa äänne- ja muoto-opin opintojakso. Siellä pääsen perehtymään sellaisiin asioihin kuin yleiskielen foneemirakenne, foneemien ja grafeemien väliset suhteet, fonotaksi, prosodeemit, morfofonologiset vaihtelut ja niitä säätelevät tekijät, sanaluokat, nomini- ja verbityypit, morfeemityypit, nominien ja verbien taivutus.

Kuulostaa melkein lääketieteeltä, mutta kaipa tuo suomen kieltä on.

Kirjoitus kirjoituksista ja prinsessoista

Olen kirjoittanut tänään niin, että saan varmaan kohta jonkun rasitusvamman ranteeseeni. Tein koko aamupäivän ensimmäistä esseetehtävää yliopistoon. Ja iltapäivän askartelin yhden hiukan isomman jutun parissa. Mutta olipa mukavaa uppoutua kaikessa rauhassa työhön!

Olen nyt käynyt suomen kielen perusopintojen johdantokurssia, kahden opintopisteen mittaista. Siitä ei ole mitään tenttiä, vaan läpi pääsee kun tekee esseen. Aihe on niinkin yllätyksellinen kuin Miksi opiskelen suomen kieltä? Esseen pitää olla vähintään kolme sivua pitkä.

Aihe ei hirveästi sytytä mutta ymmärrän, että kyse onkin enemmän kartoituksesta, jolla nähdään, millaista väkeä kurssilla on. Ensin minusta tuntui, etten ihan helposti taida saada vaadittua pituutta täyteen, kun sanottavaa ei oikein löytynyt. Minun vastaukseni otsikon kysymykseen kun on lyhyt: sattumalta. Mutta kyllä sitä tarinaa alkoi tulla kun vähän pyörittelin aihetta. Ja nyt olen jo lähettänyt esseeni opettajalle.

Päivällä kävin kirjastossa. Silloin, kun luulin vielä aloittavani kotimaisen kirjallisuuden opinnot, lainasin jo yhden kurssikirjan. Nyt ajattelin, että paras palauttaa se, sillä joku muu saattaa kaivata kirjaa. Niinpä pumppasin pyöränkumeihin ilmaa ja poljin Turun pääkirjastoon.

 

Yläkuvassa on vanha pääkirjasto, joka muistaakseni valmistui 1903. Se kävi ahtaaksi ja sitten aloitettiin oikein turkulainen jahkaaminen siitä, tehdäänkö uusi kirjasto ja jos tehdään niin koska ja minne. Asiaa veivattiin eestaas niin kauan, ettei kai kukaan enää uskonut mihinkään uuteen kirjastoon, mutta niin vain se muutama vuosi sitten rakennettiin. Uudisrakennus tehtiin vanhan kirjastotalon viereen ja rakennukset yhdistettiin. Nyt kaunokirjallisuus on vanhalla puolella ja kaikki muu uudella. Kirjasto on tosi hieno sisältä, vaikka ulkonäkö ei ehkä kaikkia miellytä.

Uuden kirjaston valmistumisen jälkeen on lakkautettu monta sivukirjastoa. Meilläkin täällä Portsassa oli kirjasto ihan lähellä mutta ei ole enää. Tietysti sen sulkeminen harmitti, mutta ei pääkirjastokaan ole kohtuuttoman matkan päässä. Pyörällä matka kestää kymmenen minuuttia.

Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel ovat tulossa huomenna kaksipäiväiselle vierailulle Turkuun. Heidän ohjelmassaan on myös tutustuminen kirjastoon.

Toimittajana minäkin sain sähköpostiini kysymyksen, haluanko olla seuraamassa kuninkaallista vierailua ja ohjeet, mihin ilmoittaudun, jos haluan. Vähän teki mieli, mutta ei minulle oikeasti ole mitään hyötyä siitä ja siksi toisekseen en ole edes Turussa huomenna enkä tiistaina ennen kuin vierailu on jo ohi. Mutta olisi kerrankin päässyt näkemään ihanan Victorian ilmielävänä!

Tähän liittyen vähän mediakritiikkiä: pitääkö meidän hyväksyä sellaisia otsikoita kuin: "Katso missä voit nähdä vauvamahan!" Miksi kuninkaallisia saa kohdella noin alatyylisesti? Mitä, jos itse olisi raskaana (todella teoreettinen ajatus) ja äkkiä olisikin vain pelkkä maha, jota kaikki saavat vapaasti töllistellä ja kuvata kamerakännyköillään?

Minä en ainakaan jaksaisi hymyillä ja vilkuttaa. Näyttäisin keskisormea ja poistuisin paikalta, mutta enhän olekaan oikea prinsessa.