Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruohonleikkuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruohonleikkuri. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Tänä vuonna meidän ehdottomasti täytyy

Milloin on oikea hetki huoltaa ruohonleikkuukone?

Milloin ylipäätään on Oikea Hetki?

Veikkaan, että muuallakin kuin meillä käydään seuraavanlaisia keskusteluja:

keväällä

- Tänä vuonna meidän täytyy viedä ruohonleikkuri huoltoon.
- Joo, viedään. Syksyllä sitten laitetaan peräkärryyn ja viedään.

ja syksyllä

- Ei sitten tullut sitä ruohonleikkuria huollettua.
- Niin juu. Eikä sitä nyt enää ehdi.

Tulee uusia keväitä ja uusia syksyjä, mutta koskaan ei ole oikea hetki viedä konetta huoltoon. Niinpä sitten käy siten kuin kävi minulle eilen, kun ajoin maalle, otin ruohonleikkurin aitasta ja yritin käynnistää - ei tapahdu mitään.

Viime vuonna sain kovia kokeneen Briggs & Strattonin heräteltyä henkiin vaikka jo silloin luulin, että sen työtunnit olivat tulleet täyteen. Eilen tilanne vaikutti toivottomalta. Yritin tänään uudestaan kun ilmakin oli parempi.

Talutin koneen ensin aurinkoon lämmittelemään. Annoin sen olla siinä pari tuntia.
Sitten koputtelin ja taputtelin konetta, ravistelinkin, mutta hyvin varovasti.

Lopulta juttelin sille lempeästi.
- Kuules nyt, Briggs & Stratton. Jos meidän yhteistyö ei nyt onnistu, niin me olemme pulassa. Ole nyt niin kiltti ja käynnisty.

Sitten annoin koneelle anteliaat ryypyt. Kiskoin narusta noin viisitoista kertaa voimieni takaa ja BINGO: kone käynnistyi!

Ja nyt ruohot on leikattu.

Kuvan kukkapenkki yllätti minut. Tämä on sama penkki, jonka uudistin viime syksynä: kaivoin kaikki kasvit ylös, toin paljon uutta multaa ja Raine laittoi nuo puureunukset. Kaivoin erityisellä huolella kaikki vanhat kukkasipulit maasta ja siirsin ne toiseen paikkaan. Tarkoitukseni oli, ettei tässä penkissä kasvaisi enää yhtään kevätsipulikukkaa.

Nyt siinä kuitenkin on enemmän narsisseja ja tulppaaneja kuin koskaan. En ymmärrä, miten se on mahdollista. Ovathan ne kauniita, mutta en haluaisi koko kesää katsella kuihtuvia lehtiä.


No, mutta milloin sitten on se Oikea Hetki? Se, jolloin alkaa tapahtua ja kaikki hyvät aikomukset vihdoin toteutetaan? Se, jolloin Sitten Kun ja Kunhan ovat lopultakin Nyt?

Sanokaapa se.



torstai 16. kesäkuuta 2011

Poutapäivän ilta

On ilta ja nyt vasta tajuan, etten yhtään tiedä, mitä maailmassa on tänään tapahtunut. En ole kuunnellut radiota enkä katsonut televisiota, en myöskään lukenut sanomalehtiä.

Kai siellä kuitenkin on vielä joku lukija? Haloo?

Poutapäivä piti käyttää tarkkaan hyödyksi. Ruoho oli aamulla liian märkää ajettavaksi, joten menin kasvimaalle kitkemään. Tosin aloitin kukkapenkistä, siitä uudesta, jonka tein viime syksynä. Se on aika iso ja jakaantuu kahteen osaan sillä tavalla, että välissä kulkee pieni kivipolku. Kuulostanee hienolta, todellisuudessa se on ihan tyhmän näköinen, jopa niin, etten kehtaa laittaa sen kuvaa tähän. Totta totta, en tiedä mikä meni pieleen, mutta koko istutus näyttää väärään paikkaan pudonneelta.

No, tein kuitenkin sen kanssa pienen kokeen. Myrkytin toisen puolen rikkaruohot yksitellen Round-Upilla. Käytin siihen hommaan koiran muovikauluria, joita meillä riittää, kun tuo koira on niin kova telomaan tassujaan. Tein kaulurista mahdollisimman pienen, asetin sen rikkaruohon päälle teltaksi ja suihkutin myrkkyä sisään. Näin tietysti sen takia, että vieressä kasvavat perennat eivät saisi osaansa rikkaruohomyrkystä.

Nyt, kun aineen olisi pitänyt vaikuttaa, pääsin arvioimaan myrkyttämisen tehokkuutta. Myrkytetyllä puolella rikkaruohot olivat pienempiä ja niitä oli hiukan vähemmän kuin ei-myrkytetyllä puolella. Jotkut rikkaruohoista olivat kuolleet. Huonoimmin myrkky näkyi vaikuttavan voikukkiin.

Kitkin molemmat puolet ja molempiin kului suunnilleen yhtä paljon aikaa. Testin lopputulos on siis se, että myrkyttäminen ei kannata.

Puolen päivän maissa aloitin ruohonleikkuun. Leikkuri ei ollut käynnistyä millään ja hyödynsin melko lailla rikasta suomalaista kirosanaperinnettä samalla, kun nyin narua voimieni takaa. Se nykiminen on jotakin, jota ihan varmasti en pysty kovin kauaa enää tekemään, se käy olkapäiden päälle. Onko olemassa leikkureita, jotka käynnistyisivät napista painamalla ja jos ei ole, voisiko joku ystävällisesti keksiä sellaisen? Se olisi suurenmoinen palvelus vanheneville ihmisille. Siis kaikille.

Ruohonleikkuussa menee 4-5 tuntia, jos leikkaa kaikki yhdellä kerralla. On makuasia, pitääkö sitä isona vai pienenä työnä. Hiki siinä ainakin tulee.

Lämmitin saunan ja sen valmistumista odotellessani otin vähän kuvia ilta-aurinkoisesta pihastani.



Tuntuu, että puutarhassa  kaikki tapahtuu liian nopeasti. Kukat alkavat kukkia yhtä aikaa ja lakastuvat, ennen kuin olen ehtinyt pysähtyä niiden luo ihailemaan kauneutta. Sitä vartenhan me tätä teemme, voidaksemme nauttia tuloksista?