Järjestin koko päiväohjelmani tänään sen mukaan, että varmasti ehdin television ääreen neljäksi. Silloin alkoi dokumentti Kalliovuorilla elävistä villihevosista ja naisesta, joka kuvaa niitä. Unelma! Nuorena tyttönä en olisi voinut keksiä mitään kiehtovampaa kuin elää Kalliovuorilla villihevosten keskellä. Vieläkään en voi keksiä mitään kiehtovampaa, mutta ero on siinä, että enää en ole nuori tyttö.
Dokumentti ei ollut niin hyvä kuin odotin. Siitä puuttui kunnon tarina, vaikka hevoset olivatkin uljaita. Yritin äsken etsiä hevoskuvaa Kalliovuorilta, tiedän, että minulla on sellaisia, mutta en löytänyt. Sen sijaan löysin kuvia Nonnasta viime talvelta. Kuvat ovat kuopuksen ottamia ja ne on otettu Vanhalla Maatilalla silloin, kun oli paljon lunta. Joten olkaa hyvä, tässä tämä luontodokumentti:
Dokumentissa innokas mutta epäonninen koira sekoaa omiin tassuihinsa ja uppoaa lumeen.
The End.
Vuosi loppuu ja loppukoon, ei aiheuta toimenpiteitä. Vuoden vaihtuminen oli joskus hyvä syy juhlia, mutta ei enää. Mitään lupauksiakaan en tee, sillä pahat tapani olen jo kaikki lopettanut. En tarkoita, että olisin omasta mielestäni täydellinen, mutta ei joku suklaan syöminen tai kahvinjuonti ole mikään paha tapa. Tupakanpoltto ja yletön viinanjuonti, varastelu ja sen semmoinen ovat. Noista en tosin ole harrastanut kuin tupakointia. Tai siis en ainakaan ole varastellut.
Mutta kivoja uudenvuodenjuhlia teille, jotta jaksatte sellaisia harrastaa.