Olisiko minusta tehtailijaksi?

Päivän kuva ei ole Himohamstraajat -ohjelmasta, vaan tilanteesta, jossa siivosin vaatehuoneen.

Suurin osa kaikesta tästä lähti pois meiltä. Kaksi säkillistä vietiin SPR:n keräykseen ja yksi suoraan Topinojan kaatopaikalle. Olen nyt toden teolla aloittanut muuttovalmistelut, päättänyt, etten vie uuteen kotiin yhtään turhaa tavaraa.

Paljon muuta tulevan, vielä tiheän hämärän peitossa olevan muuttomme suhteen ei olekaan tapahtunut. No, kävin minä sentään eräässä kiinteistönvälistystoimistossa, jossa tiesin olevan lisätietoa eräästä kiinnostavasta kohteesta. Nyt on nimittäin myynnissä mukavan näköinen, vanha, remontoitu talo maalla, isolla tontilla, uima-altaalla, hienoilla maisemilla ja monilla muilla kivoilla asioilla varustettuna. Sen, ettemme vielä ole sinne lähtemässä, estää kaksi asiaa. Toinen on se pikku juttu, että meillä ei vielä ole rahaa. Toinen se, että talon mukana tulee pieni kalanjalostuslaitos.Olen toki valmis kokeilemaan kaikkea uutta ja avoin erilaisille mahdollisuuksille, mutta pikkuisen epäilen, ettei minusta olisi elintarvikealan yrittäjäksi, kalanjalostajaksi kumminkaan.

Paikka tarjoaisi muitakin mahdollisuuksia. Innostuin ajatuksesta perustaa Bed & Breakfast -yritys, satun nimittäin tietämään, että tuolla alueella olisi vähän kysyntääkin sen alan toiminnasta.
Tuskin tästä kuitenkaan tämän enempää tulee. Jos olisimme oikein järkeviä - toivottavasti pystymme siihen - hankimme uudehkon talon pienehköllä tontilla ja elämme siellä onnellisina ja ikävystyneinä elämämme loppuun saakka. Siis sen sijaan, että huomaamme äkkiä olevamme monen hehtaarin suuruisen puolikkaan kylän omistajia ja kaikki vain siksi, että maisema oli niin vastustamattoman kaunis.

Asiasta toiseen. Lauseopin uusintatentti tuntui jopa vaikeammalta kuin ensimmäinen. Vastasin kaikkiin kysymyksiin, mutta en ole varma yhdestäkään vastauksesta. Jos en nytkään pääse läpi, voin yrittää vielä kerran.

Ennen kuin lopetan kerron vielä tämänkin: olin vähällä katkaista käteni tänään. Ei, en kaatunut. Käteni jäi pahaan paikkaan, kun palasin koiralenkiltä kotiin ja melkein kotipihassa vastaamme tuli yllättäen toinen koira. Nonna tempaisi itsensä tosi rajusti toisen koiran perään, minä en kyennyt hetkeen pitelemään sitä vaan lensin perässä ja käsivarteni tielle sattui jykevä, kivinen portinpylväs. Oikein odotin, etä hihasta kuuluu napsaus ja luu on poikki. Näin pahasti ei sentään käynyt, mutta aika kipeä tuo oikea käsi nyt on ja nahkakin oli vähän ruttaantunut, vaikka välissä oli takki ja pari puseroa. Huomenna kättä taitaa koristaa komea mustelma.

Olkaa varovaisia!

Luontodokumentti

Järjestin koko päiväohjelmani tänään sen mukaan, että varmasti ehdin television ääreen neljäksi. Silloin alkoi dokumentti Kalliovuorilla elävistä villihevosista ja naisesta, joka kuvaa niitä. Unelma! Nuorena tyttönä en olisi voinut keksiä mitään kiehtovampaa kuin elää Kalliovuorilla villihevosten keskellä. Vieläkään en voi keksiä mitään kiehtovampaa, mutta ero on siinä, että enää en ole nuori tyttö.

Dokumentti ei ollut niin hyvä kuin odotin. Siitä puuttui kunnon tarina, vaikka hevoset olivatkin uljaita. Yritin äsken etsiä hevoskuvaa Kalliovuorilta, tiedän, että minulla on sellaisia, mutta en löytänyt. Sen sijaan löysin kuvia Nonnasta viime talvelta. Kuvat ovat kuopuksen ottamia ja ne on otettu Vanhalla Maatilalla silloin, kun oli paljon lunta. Joten olkaa hyvä, tässä tämä luontodokumentti:

Dokumentissa innokas mutta epäonninen koira sekoaa omiin tassuihinsa ja uppoaa lumeen.

The End.

Vuosi loppuu ja loppukoon, ei aiheuta toimenpiteitä. Vuoden vaihtuminen oli joskus hyvä syy juhlia, mutta ei enää. Mitään lupauksiakaan en tee, sillä pahat tapani olen jo kaikki lopettanut. En tarkoita, että olisin omasta mielestäni täydellinen, mutta ei joku suklaan syöminen tai kahvinjuonti ole mikään paha tapa. Tupakanpoltto ja yletön viinanjuonti, varastelu ja sen semmoinen ovat. Noista en tosin ole harrastanut kuin tupakointia. Tai siis en ainakaan ole varastellut. 

Mutta kivoja uudenvuodenjuhlia teille, jotta jaksatte sellaisia harrastaa.