sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kohu! Nainen tarrasi kirjailijan takamukseen kaupassa! Vain täällä!

Eilinen päivä meni liian aikaisen herätyksen aiheuttamassa unenomaisessa valvetilassa. Tänään siitä ei enää ollut tietoakaan. Sain jo ennen aamukymmentä pestyä kaksi koneellista pyykkiä ja kirjoitettua yhden jutun. Kun puhtia kerran tuntui olevan, päätin tehdä yhden tosi hankalan jutun ja käydä ostamassa itselleni housut.

Ajoin kauppakeskus Myllyyn. Nousin rullaportaita toiseen kerrokseen. Menin ensimmäiseen vaatekauppaan ja ostin housut. Voi, kuinka yksinkertaista.

Mutta eihän se näin käynyt. Tosin menin ensimmäiseen vaatekauppaan, mutta en minä sieltä ostanut enkä vielä seuraavastakaan. Sain sulkeutua aika moneen sovituskoppiin, riisua päällysvaatteet ja ujuttaa päälleni housuja, jotka eivät sopineet. Peilailla itseäni edestä ja takaa. Vetää vatsaa sisään ja ajatella, että jos niin sitten.

Lopulta ostin yhdet. Niissä on liian iso vyötärö, mutta ajattelin, että kun laitan päälle pitkähelmaisen paidan kukaan ei huomaa. Eipä ainakaan purista. Hinta oli 19,90.

Sitten kävelin ison ostoskeskuksen toiseen päähän Prismaan ja jumalattoman suuren Prisman perimmäisessä nurkassa olevalle eläintarvikeosastolle. Halusin ostaa Nonnalle uuden makuualustan, mutta sellaisia ei ollut. Otin pussin koiranruokaa ja menin kassalle.

Kun kävelin pois näin edelläni tutun hahmon. Siinä tunnettu turkulainen Machokirjailija meni bootseissaan, nahkatakin liepeet lepattaen. Vierellään hänellä oli hoikka vaalea nainen, vaimo arvatenkin.

Olin utelias: olen haastatellut Machokirjailijaa muutaman kerran, mutta en ole koskaan nähnyt hänen vaimoaan. En nytkään nähnyt kuin takaapäin.

Vaimo taputti kirjailijaa takamukselle. Näinkö oikein, tihensikö kirjailija askeleitaan? Machokirjailijoita eivät vaimot taputtele julkisilla paikoilla. Eivät ainakaan vaimot.

Meillä Turussa on vain vähän julkkiksia. Ne harvat joita on, joutuvat kantamaan kaikki julkisuuden velvoitteet joista vähäisimpiä eivät ole lukuisat haastattelupyynnöt. Nykyään on hirveästi tiedotusvälineitä ja kaikki tahtovat osansa. Machokirjailija joutuu ottamaan koko ajan kantaa sellaisiin asioihin kuten Miten vietät joulua/juhannusta/mikkelinpäivää, pitäisikö Suomen liittyä Natoon, luopua asevelvollisuudesta, pakkoruotsista, koiraverosta, vaalea vai tumma, lempiruokasi, paras vuodenaika, liikuttavin lapsuusmuisto, ottaisitko koiran, jos ottaisit, minkä, minne matkustaisit, miksi et matkusta, sijoittaisitko osakkeisiin vai obligaatioihin?
Niin ja jotain kirjojakin olet kirjoittanut?

Minulle kirjailija on aina ollut ystävällinen. Luulen, että hän on sitä kaikille muillekin toimittajille. Se on hänen etunsa, se on minunkin etuni. Me hyödymme toisistamme. Mutta luulisi tuollaisten turhanpäiväisten kysymysten käyvän hermoille, samoin kuin ikävien keskeytysten silloin kun pitäisi tehdä työtä, kirjoittaa kirjoja.

On Turussa sentään pari muutakin valtakunnan luokan julkkista, Matti ja Teppo. Kerran istuin yhdessä toimituspalaverissa suunnittelemassa jotain kyselyä, johon mietittiin sopivia julkkiksia. Oli jo päätetty muutamia mutta lisää kaivattiin.

- Kysytään Matiltajatepolta, joku ehdotti.
- Kummalta?
- Miten niin kummalta?
- Niitä on kaksi. Matti. Ja. Teppo. Niin, että kummalta kysytään?
- Ai niin. No kai ne on samaa mieltä.



 
 

9 kommenttia:

  1. Hauska juttu kokonaisuudessaan mutta äänen purskahdin nauruun tuossa mattiteppo-kohdassa...niitä on kaksi.
    ---ni on kai ne samaa mieltä.

    Tottakai. Olin muuten Turussa häissä muutama vuosi sitten ja meidät oli paikoitettu samaan pöytään mattijatepon kanssa (niillä oli siipat mukana). Olivat siis hääparin tuttuja, en muista lauloivatko jossain vaiheessa. Olivat ihan mukavia.
    Alkoholi ei ole syynä siihen etten muista koska noissa häissä ei edes sitä tarjottu. En vain yksinkertaisesti muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä muistaisit, jos olisivat laulaneet, veljekset saavat yleensä aikaan tosi vauhdikkaan tunnelman.

      Poista
  2. Matti ja Teppo on mukavia, mutta minusta ihan erilaisia. Tunnustan, että tuota macho-kirjailijaa en tunnista. Apua...
    Ja minäkin ostin viime viikolla housut. Maksoin niistä kympin. Hyvä löytö "viimeinen mahdollisuus"-rekistä :)
    A-S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai et tunnista. No, sinä oletkin Lieksasta, eikä teillä siellä taida olla vareksia.
      "Viimeinen mahdollisusu" saa aina sydämen sykähtämään. Se on jopa parempi kuin Hävityshinta tai Tyhjennysmyynti.

      Poista
    2. Ei ole Varesta, ei. Mutta meillä on Simpauttaja!

      Poista
  3. Luulen, että tiedän kuka tuo Machokirjailija on... Tuossa Mattijateppo-jutussa on kyllä perää. Minäkään en tiedä kumpi on kumpi.

    Meillä Vantaalla on myös niukanpuoleisesti julkkiksia. Paikallislehdessä haastatellaan yhä uudestaan Virve Rostia, Jorma Hynnistä ja Susanna Rahkamoa. Eikä tilanne ole ainakaan paranemaan päin - ei sen jälkeen, kun kaupunki ankaran paineen alaisena lakkautti tonttijonon luksuskaistan, jonka kautta merkkihenkilöt pääsivät ohittamaan tavalliset kaupunkilaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonosti kuuluvat teilläkin asiat olevan. Nuokin kolme ovat jo vähintään hyvässä keski-iässä; vantaalaiset julkkikset ovat vähitellen katoava luonnonvara.

      Poista
  4. Vaan mikä ei katoa koskaan se on Pirkko sinun taitosi kirjoittaa, siinä saavat Machot ja Varekset tehdä kunniaa. Yritin oikein analysoida tätäkin juttua (analysoinnista en ymmärrä mitään mutta silti yritin), tulin siihen tulokseen, että ratkaisevaa on a) kuvakulma (tämän olen oppinut valokuvauskurssille) ja b) välimerkit; se miten niitä käytät tai jätät käyttämättä. Olisithan voinut kirjoittaa myös "kysytään Matilta ja Tepolta" vaan etpäs kirjoittanut. Siinä sen hienous.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinulla on puolestaan kyky sanoa kauniisti toiselle ihmiselle; se vasta taitoa vaatiikin.

      Poista