Tämän päivän Turun Sanomien mielipidesivulla oli erinomainen kirjoitus. Päihdeterapeutti Harri Nyman kirjoitti alkoholismista ja sen hoidosta otsikolla "Vain ehdoton raittius takaa alkoholismista toipumisen".
Nyman tyrmää muun muassa tipattoman tammikuun. Se aiheuttaa kirjoittajan mukaan vain pelkoa ja hammasten kiristystä, kun toisaalta juopon perhe pelkää tulevaa helmikuun alkua ja juoppo itse sinnittelee tuskissaan. "Tästä kaikesta huolimatta tipattomasta tammikuusta kirjoitellaan lähestulkoon ihannoiden sen hyvyyttä ja positiivisuutta. Ainoa asia, jonka se oikeasti mukanaan tuo, on kuitenkin viinanhuuruinen tuulahdus kirpeään pakkaspäivään helmikuussa. Kukaan ei puhu perheen pahasta olosta tammikuussa."
Nyman tyrmää myös alkoholismiin tarkoitetut, keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet."---uskallan väittää, että ainoa ratkaisu alkoholismista toipumiseen on ehdoton raittius.---Tätä tosiasiaa ei vielä Suomessa tahdota ymmärtää, mikä on suurelta osin seurausta terveydenhuollon ammattikunnan koulutuksen puutteesta. Heitä ei kouluteta alkoholismin hoitoon."
Minulla oli viime vuonna tilaisuus seurata Nymanin ja hänen kollegoidensa työtä Rymättylässä, Minnesota-hoitomallia toteuttavassa Rehapissa. Se oli yksi elämäni vaikuttavimmista kokemuksista.
Lähipiirissäni on ollut sen verran alkoholismia, että uskoin tietäväni asiasta jotain. Vasta Rehapissa kuitenkin ymmärsin, mistä asiassa on kysymys ja millainen sairaus alkoholismi on. Se on todella pirullinen, salakavala ja tappava tauti, johon ainoa todellinen apu on sairauden, ei oireen, hoito.
Kukaan ei halua tulla alkoholistiksi. Silti aika monet tulevat. Se, että tieto ja ymmärrys taudin luonteesta leviäisi, saattaisi ehkäistä edes muutaman kurjan kohtalon.
Mitä tämä sitten minua liikuttaa? Liikuttaa tai paremminkin surettaa siksi, että niin monet tuhlaavat elämänsä juomiseen. Tämä koskee etenkin meitä keski-ikäisiä ja vähän vanhempia, joille juomisesta voi tulla ainoa sisältö tyhjeneviin päiviin. Elegantista kuohuviinin nauttimisesta tai kultivoidusta viiniharrastuksesta ei ole kauhean pitkä matka siihen aamuun, jolloin herää vieraasta asunnosta ilman vaatteita, huomaa ottaneensa tatuoinnin otsaansa ja kihlanneensa uppo-oudon, 80-vuotiaan transvestiitin.
Vaikka eihän kukaan usko, että minulle voisi käydä noin.
Tutustumiseni Rehappiin teki minusta vannoutuneen Minnesota-hoidon kannattajan. Jos se ei auta, ei auta mikään. Eikä sekään kaikkia auta. Mutta siellä asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja annetaan kaikille, niin juopolle kuin juopon perheelle, tilaisuus purkaa sydämensä ja tulla kuulluksi.
Alkoholismiin kuuluu kieltäminen ja juopot ovat taitavia selittäjiä. Tuhoisan elämäntavan jatkamiselle löytyy aina selitys, vaikka kaikki järkisyyt puhuisivat sitä vastaan. Alkoholi aiheuttaa unettomuutta, masennusta, ahdistusta, fyysisiä sairauksia ja niin edelleen. Näihin kaikkiin vaivoihin juopon mielestä auttaa juominen, ja näin vaivat vain pahenevat. Mutta jos masennus hellittäisi ja uni olisi syvää ja virkistävää, juomisen voisi lopettaa koska tahansa. Helposti.
Jos teillä suinkin on mahdollisuus, lukekaa Nymanin kirjoitus. Ja jos vähänkään aihe muuten kiinnostaa, menkää joskus Rehapin tai sen Lapualla sijaitsevan sisarlaitoksen alkoholismiaiheiseen infoon. Niistä tiedotetaan laitosten omilla sivuilla ja sinne voi tosiaan mennä kuka tahansa, suosittelen lämpimästi.
Loppuun vielä lainaus Nymanilta:
"Tiedän kirjoitukseni nostattavan keskustelua, ihmetystä ja reaktion, ettei se nyt noin ole. Kaikki on kuitenkin juuri kuten kirjoitan, koska olen itse kaiken tämän kokenut ja työni puolesta nähnyt. Lisäksi tiedän, että kirjoittaessani tätä monessa suomalaisessa perheessä vietetään tipatonta tammikuuta hyvin kireissä ja ahdistavissa tunnelmissa odottaen kauhunsekaisin tuntein, mitä helmikuu tuo tullessaan. Olen myös aivan varma, että juuri nyt joku omaan juomiseensa kyllästynyt etsii epätoivoisena apua, kertoo häpeillen juomisestaan ja toivoo, että oma ja perheen elämä voisivat muuttua."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti