lauantai 16. maaliskuuta 2013

Voi Anna, minkä teit!

Toivoin ja sain syntymäpäivälahjaksi Felicia Feldtin kirjan Näkymätön tytär. Nyt olen järkyttynyt ja pettynyt, sillä yksi esikuvistani, Kaikkien äitien Äiti Anna Wahlgren, tipahti jalustaltaan.

Kolin kolin, sinne meni.


  Koska epäilen, että joku on voinut elää niin pimennossa, ettei tiedä, kuka Anna Wahlgren on kerron, että hän on kirjoittanut suositun Lapsikirjan, muhkean lastenkasvatusoppaan. Kirja ilmestyi Suomessa 1980-luvulla, juuri sopivasti kun minulla oli pieniä lapsia.

Felicia Feldt puolestaan on Annan tytär, yksi hänen noin kahdeksasta lapsestaan, joilla on noin seitsemän eri isää. Felicia tilittää kirjassaan suhdetta kuuluisaan äitiinsä ja tekee kauheita paljastuksia lapsuudestaan. Ihailtu äiti, lastenkasvatusguru, on myös väkivaltainen alkoholisti ja seksimaanikko, joka ei epäröi muhinoida edes tyttäriensä poikaystävien kanssa.

Ja niin kuin minä Annaan uskoin.

Vakavasti puhuen (tuo äskeinenkin oli vakavaa) Lapsikirja on mielestäni edelleen erittäin hyvä lastenkasvatusopas. Viis siitä, että kirjoittaja itse ei ole kyennyt noudattamaan kaikkia oppejaan, opeissa sinänsä ei ole mitään vikaa.

Wahlgrenin ydinajatus on se, että kun perheeseen syntyy lapsi, hänet otetaan lauman, perheen, jäseneksi ja näytetään, miten laumassa eletään. Lapselle osoitetaan, että häntä tarvitaan, ja että hänen olemassaolonsa on välttämätöntä ja suuri ilo vanhemmille. Lapsi ei ole maailman keskipiste vaan yksi muiden joukossa, yhtä tärkeä. Vanhemmat sanelevat säännöt. Sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus.

Yksi Wahlgrenin eniten rakastamia ajatuksia on se, että päiväkodit saisi lakkauttaa. Hänen mielestään päiväkoti on paikka, jonne lapset viedään säilytettäviksi sillä välin, kun oikea elämä kulkee toisaalla. Lapsen näkökulmasta asia näyttää siltä, että kun vanhemmilla on jotain tärkeää tehtävää, lapset on saatava pois tieltä. Tämä taas sotii sitä ajatusta vastaan, että lapsen pitää saada kokea olevansa tärkeä ja tuiki tarpeellinen koko perheen olemassaolon kannalta.

Tällaiset näkemykset ovat aika rankkoja niille vanhemmille, joilla ei ole mitään valinnan mahdollisuutta. Wahlgrenin mielestä tosin jokainen voi järjestää elämänsä siten, että se on mahdollista viettää yhdessä lasten kanssa.  

Wahlgrenin teoriat tukevat sitä ikiaikaista käytäntöä, jota maaseudulla on aina osattu toteuttaa: lapset ovat kasvaneet kotona ja ottaneet osaa työhön voimiensa mukaan. Sikäli kuin olen tavannut tällaisia kotikasvatuksen tuloksia, he ovat varsin onnistuneita.

Erityisen hyvänä pidän sitä näkemystä, että lapsi ei saa olla perheen keskipiste. Sellaiset piltit, joiden ympärillä ja tahdittamana aikuisten elämä pyörii, ovat ikävää seuraa. Sietämätöntä suorastaan. En näe yhtään syytä, en kasvatuksellista, en humaanista ajattelusta kumpuavaa, enkä terveydellistä sille, että lapset esimerkiksi saavat joka paikassa kailottaa ylimmäisenä ja että aikuiset keskeyttävät omat puheensa heti, kun kullanmuru avaa suunsa. Tai ettei lapsilta vaadita minkäänlaisia käytöstapoja vaan annetaan niiden mellastaa kuin pienet hirviöt paikasta ja seurasta riippumatta.

Yhtä tärkeää kuin tämä, on se, että lasta kunnioitetaan. Häntä ei pilkata, vähätellä eikä nöyryytetä ikinä.

Feldtin kirja on rankkaa luettavaa. Kirjoittaja on pistänyt välit poikki äitinsä kanssa ja perustelee sen hyvin. Minulla ei enää ole hyllyssäni Lapsikirjaa, mutta muistan sen takakannessa olleen kuvan, jossa Wahlgren poseeraa suurperheensä kanssa. Kaikki hymyilivät iloisina ja kuvasta huokui lämmin yhteisöllisyys.
Nyt Felicia muistelee tuon kuvan ottamista ja kertoo, miten hän vihasi äitiään ja päätti juuri silloin, ettei koskaan enää anna itsestään mitään tuolle ihmiselle.

Kauhean surullista. Molemmille.


 

9 kommenttia:

  1. Anna Wahlgren oli mukana norjalais-ruotsalaisessa keskusteluohjelmassa Skavlan, joka on myös näytetty YLEllä. Tunsin myötähäpeää ohjelman aikana. Anna Wahlgren esiintyi surkeasti eikä hänestä saanut järkevää puhetta ollenkaan. Tytär oli kuulemma esiintynyt samassa ohjelmassa joskus aikaisemmin.

    Minullakin oli Lapsikirja ja sitä selasin innoissani lasten ollessa pieniä. Se pisti ainakin ajattelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa ollut mielenkiintoista nähdä tuo ohjelma, en ole koskaan nähnyt Wahlgrenia muuten kuin kuvissa.
      Lapsikirja pistää ajattelemaan, totta. Ja se on myös todella hyvin ja kauniisti kirjoitettu.

      Poista
    2. Se meni nyt ihan helmikuussa, joten googlaile skavlan, anna wahlgren. Sillä se löytyy ainakin Ruotsin television puolella, jos ei YLEltä. Samassa ohjelmassa oli Suomen Alexander Stubb.

      Poista
    3. Kiitos vinkistä! Löysin ohjelman ja katsoin sen; surullista nähtävää.

      Poista
  2. Minäkin olen vanha Anna-fani. Kun luin Hesarista Annan tyttären kirjasta ja olin aika järkyttynyt ja pettynyt. Vanha usein oikeaksi osoittautunut viisaus piti taas paikkansa: Jos asiat näyttävät olevan liian hyvin, niin asiassa on jotakin hämärää. Vaikka luin Annaa aikanaan innokkaasti, en pysty palauttamaan mieleeni oikein mitään. Tuosta päiväkotiajatuksesta tuli mieleeni, että ehkä Annan omien lapsien olisi sittenkin ollut parempi päiväkodissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos luet Feldtin kirjan, olet varma siitä, että näin olisi ollut parempi, ainakin joskus. Perheen arki vaikutti tosi kaoottiselta ja jopa pelottavalta lapsen näkökulmasta.

      Poista
  3. Yritin kahlata Lapsikirjaa läpi esikoinen kainalossa. Nyt luin Annan tyttären haastattelun naistenlehdestä. Telkkarissakin vilahti jotain aiheesta.
    Toisaalta olen hämmentynyt, toisaalta totean, että niinpä tietysti...
    A-S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsikirja on edelleen hyvä opus, olkoon sen kirjoittaja millainen hyvänsä. Ja tietysti tyttären näkökulma on kapea, se, mitä hän kertoo omassa kirjassaan. Feliciakaan ei kiistä sitä, etteikö Anna olisi ollut myös hyvä äiti silloin kun oli.

      Poista
  4. Hei, myös minulla on tuo Anna Wahlgrenin lapsikirja. Ja ihan toimivia ohjeitahan siinä oli. Mutta joo, lainasin myös hänen tyttärensä Felician kirjan. Huh, huh... ei hänellä kyllä helppoa ole ollut. On varmasti viisautta pistää välit poikki sellaiseen ihmiseen, joka nakertaa ja tuhoaa omalla käytöksellään toisen elämää, ja ylittää sopivuuden rajoja ikävällä tavalla. Itsehän jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Ammatti-ihmisethän antavat narsistien uhreille neuvoksi: pakene. Silloin kun kyseessä on vahvasti tämänsuuntainen ihminen,se lienee ainoa mahdollisuus.

    VastaaPoista