Ennen ja jälkeen siivouksen

Nyt tulee päivän Sillä Siisti.

Tämän Kuopus jättti jälkeensä.

Ja tällainen se on nyt, kun siivosin ja järjestin.

Olkoon tämä nyt vaikka vierashuone. Tosi tarpeellinen, meillä käy yövieraita noin kerran vuodessa jos silloinkaan. Tätä huonetta vastapäätä on toinen yhtä tarpeeton huone. Se on nyt nimetty lastenkirjastoksi, sillä vein sinne kaikki lasten kirjat ja vähän leluja.

En varmasti ole ainoa äiti, joka miettii, mitä tekisi tyhjillä huoneillaan. Elämän kierto on sillä tavalla hullu, että silloin, kun tilaa tarvittaisiin, sitä ei ole ja myöhemmin taas on yllin kyllin.

Me olemme asuneet täällä ruusupensaan takana 25 vuotta. Ensin meillä oli vain huone ja keittiö. Sitten laajensimme asuntoa kellariin, rakensimme saunan, yhden huoneen ja varaston. Sen jälkeen oli vintin vuoro, sinne tehtiin kaksi makuuhuonetta. Ja kun kaikki tämä oli valmiina, naapuri kysyi, haluaisimmeko ostaa hänen asuntonsa, hän muuttaisi kerrostaloon. Me ostimme ja laajensimme omaa kotiamme naapurin vintille jossa nytkin istun tätä kirjoittamassa. En tiedä, paljonko meillä on neliöitä, niitä ei ole koskaan mitattu. Huoneita ainakin on riittämiin.

Naapuriasunnon alakerta jätettiin omaksi asunnokseen ja siellä asuvat nyt Niina ja Nonna.

Vaikka huoneita onkin monta, tilat tällaisessa toistasataa vuotta vanhassa talossa ovat epäkäytännöllisiä. Esimerkiksi eteistä meillä ei ole oikeastaan lainkaan tai ainakin se on ihan liian pieni. Ulko-ovesta tullaan melkein suoraan keittiöön tai vessaan, kumman oven sitten valitseekin.

Kun tilat ovat kolmessa kerroksessa, se tietää jatkuvaa portaissa kulkemista. Toistaiseksi pidän sitä vielä hyvänä asiana, saanhan väkisinkin tehokasta hyötyliikuntaa. Joskus tilanne voi olla toinen. Jos portaitten nouseminen ei syystä tai toisesta onnistu, ei onnistu pitemmän päälle tässä asuminenkaan.

Mutta nyt, päivän siivoamisen jälkeen, huomaan olevani niin väsynyt, ettei tämä kirjoittaminenkaan tahdo onnistua.

En minä kuitenkaan koko päivää tuohon yhteen huoneeseen käyttänyt. En ole sentään niin hidas.

Kaunis koti

Blogistit esittelevät usein kauniita kotejaan enkä minä tahdo ollaa pekkaa pahempi.

Kas tässä.

Tämä harmoninen kokonaisuus on syntynyt tulevista kirpputorilöydöistä, joita kuopus tässä setvii. Hän on muuttamassa pois kotoa, siinä selitys kaaokselle. Eihän meillä muuten tietenkään...

Sain luvan laittaa kuvan julkisesti näytille. Se voisi olla kuin lempiohjelmani Sillä siistin mainoskuva, vai kuinka?

Vakavasti otettava blogipersoona ei tietenkään kertoisi katsovansa mitään silläsiistejä vaan uutisia, ajankohtaisohjelmia ja BBC:n dokumentteja. Totuus on kumminkin se, että koko kesänä en ole tiennyt yhdenkään muun tv-ohjelman esityspäivää ja -aikaa kuin tuon tositeeveeohjelman, joka saa tavallisen ihmisen tuntemaan itsensä niiiin hyväksi. Viikon kauhistelutuokio ylevöittää.

Parasta on se, kun isäntäväki palaa puhtoiseen kotiinsa ja on aina ihan ällikällä lyöty: "Ou mai gaad! Onks tää meidän koti! Ei voi olla!". Eikä kuitenkaan ole tehty muuta kuin siivottu. 

Ohjelman brittiversio on siitäkin hyvä, että homsantuuterit saavat kuulla kunniansa, mainiot siivousleidit Kim ja Aggie haukkuvat heidät aina alussa. Niin sitä pitää. Suomen ohjelmassa vain hymistellään ja sanotaan, ettei sen niin väliä ole ja jos vähän viitsit ja ei niin tarkasti tarvitse. Höpö höpö sanon minä. Jos siivotaan, siivotaan hyvin, mitä koko homma muuten kannattaa?

Enkä minä muuten ihmisten haukkumista hyväksy, mutta kun julkisesti lähtee sotkujaan esittelemään, pitää sekin kestää.

Niin että antaa tulla vaan.