Yllätyslahja pankista

Johan myrkyn lykkäsi. Ohjelma ilmoitti äsken, että olen käyttänyt kaikki mahdollisuuteni ladata kuvia tänne. Hm. Tämä nyt ainakin vielä onnistui.

Jos käsitin oikein, niin kun pienentää kuvansa ennen lataamista enintään 800 x 800 kokoon, silloin niitä voi latailla niin paljon kuin tahtoo. Omat kuvani ovat kyllä olleet isompia.

No, keksin jotain.

Tajusin eilen, ettei minulla ole ensi viikolla kalenterissa muuta kuin tiistain ja torstain luennot yliopistolla, joten pakkasin tavarani ja tulin maalle. Nuo sienet olivat kasvaneet aitan taakse sillä välin, kun olin poissa. Eivätkö olekin kauniita?

Näin viime yönä hassun unen. Menin pankkiin asioimaan, minulla oli kaksi tärkeää asiaa toimitettavana. En saanut kumpaakaan hoidettua, mutta sen sijaan sain kissan.

Kissa oli jäänyt joltain asiakkaalta ja se olikin oikein kaunis, valkoinen kissa. Otin sen mukaani ja kannoin sylissäni ja ajattelin, että minun on mentävä ensimmäiseen eläinkauppaan ostamaan valjaat jotta kissa ei karkaa.

Eläinkauppa olikin ihan kulman takana. Sovitin myyjän avustuksella kissalleni valjaita, joihin kuului myös hieno, turkissomisteinen takki. Kokonaisuuden hinta oli 470 euroa, sillä takki oli Vuitton. En ostanut siitä kaupasta.

Sain kissan kotiin asti. En tiedä, miten pankkiasioitteni kävi.

Unessa en ihmetellyt muuta kuin kissavaljaiden korkeaa hintaa. Se kertonee jotain pankeista.

Heräsin kohdassa, jossa olin etsimässä hiekka-astiaa kissalleni. Toivottavasti löysin sen ajoissa.

Globaalit finanssimyllerrykset vaativat mummoja seisomaan

Kirjaimellisesti näin.

Ykkösen aamuteevessä tänään Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi ja Kuluttajaliiton johtava lakimies Tuula Sario keskustelivat pankkipalvelujen tulevaisuudesta. Lähtökohtana olivat Nordean ilmoittamat suuret henkilöstövähennykset ja niiden vaikutukset palveluihin.

Kuluttajia edustava Sario kertoi, miten liittoon tulee paljon yhteydenottoja huolestuneilta ihmisiltä, joiden asuinpaikkakunnilta viedään viimeinenkin pankkiautomaatti. Pankkien konttorit ovat jo aikaa sitten sulkeneet ovensa. Ihmiset eivät tiedä, miten hoitaisivat pankkiasiansa, koska heillä ei ole nettiyhteyttä eivätkä he halua tai osaa hankkia tai käyttää sitä.

Pankkeja edustanut Kauppi hymyili kansalaisten huolille ja totesi, että verkkoasiointi on niin helppoa, että sen pystyy kuka tahansa oppimaan.

Tällainen tietämättömyys ja ylimielisyys suututtaa. 1975 syntyneellä Kaupilla ei liene kokemusta vapisevista käsistä, olemattomasta muistista, huonosta näöstä ja peloista kaikkea uutta kohtaan? Kaupin vastaus pankkipalvelujen jatkuvaan huononemiseen ja Nordean tuleviin irtisanomisiin oli:

- Globaalit finanssimyllerrykset vaativat pankeilta sopeutumista.

Globaalit finanssimyllerrykset vaativat jo nyt mummoja ja vaareja pitelemään tiskien reunoista kiinni ja seisomaan viimeisillä voimillaan siellä, missä vielä joku pankki-ihminen suostuu heitä palvelemaan. Tuolit on viety pois, jotta vanhukset ja muut vaivaiset eivät kuluttaisi kallista aikaa istumiseen. Pieniä raha-asioitaan hoitavat, nykyaikaa huonosti ymmärtävät houriot halutaan häätää vaatimattomiin vuokrayksiöihinsä opettelemaan verkkopankkiasiointia.

Laskujen maksaminen pankin tiskillä voi maksaa useita kymppejä kuukaudessa. Tuula Sario kysyikin, miksi pankit eivät voisi ojentaa kättään niille ihmisille, jotka haluavat maksaa laskunsa pankissa siten, että vaikkapa viisi laskua kuukaudessa saisi maksaa ilman palvelumaksuja?

Tämän minäkin haluaisin tietää. Miksi eivät voisi? Mitä pahaa voisi tapahtua? Laskujen maksuun ryntäävät ihmisjoukot aiheuttaisivat kaaoksen ja tallautuisivat toistensa jalkoihin?
Syntyisi mellakoita?

Pankeissa toimitaan tavalla, joka antaa täyden syyn olettaa, että asiakkaat halutaan ulos konttoreista. Suurin osa asiakkaista on jo ottanut vihjeistä vaarin ja palvelee itse itseään. Myös minä teen niin ja hoidan kaikki muutkin mahdolliset asiani netissä. Kehitys jatkuu tähän suuntaan ja muutaman vuoden päästä kukaan ei enää halua kävellä pankkiin hoitamaan yhtään mitään.

Mutta. Vielä nyt on ihmisiä, joille pankin konttori ja siellä saatava, maksuton palvelu olisivat todella tärkeitä. Ei heitä saa ohittaa eikä unohtaa eikä vähätellä, heidän kuuluu saada ystävällistä, kiireetöntä ja arvolleen sopivaa palvelua.

Se pankki, joka kertoo ottavansa kaikki laskunmaksajat avosylin vastaan, tarjoavansa tuolin takamuksen alle ja kunnollista vanhanajan palvelua, tekisi arvaamattoman suuren palveluksen omalle imagolleen. Se voisi sanoa itseään ihmisten pankiksi.  

Tiskin reunaan tarrautuva mummo ei ehkä tiedä olevansa globaalien finanssimyllerrysten uhri. Mutta me ja kaikki piianoorakaupit tiedämme, että asialla ovat korkeammat voimat, Markkinavoimat, jumalallinen mahti, jolle ihmiset eivät voi mitään.

Vai voivatko?