keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Oikea puutarhuri ei pelkää vettä

En saanut eilen mielestäni tarpeeksi aikaiseksi pihatöissä. Niinpä muistutin itselleni tiukasti, että ihmiset, joilla on moitteettomasti hoidettuja puutarhoja ja jotka pääsevät Kuninkaallisen Puutarhaseuran Keltaiseen Kirjaan, ovat aina ulkona. He eivät tiedä mitään huonosta säästä. Päätin ryhdistäytyä heti aamusta.

Aamulla satoi rankasti. Ajattelin, että se ei saa lannistaa, onhan minulla sadevaatteita. Otan ne esiin heti aamiaisen jälkeen. Tai ehkä sitten, kun olen käynyt kaupassa. Kaupasta tultuani söin vähän.

Ompelin ensin myös yhden tyynyn.



Kävin kauppareissullani Laitilan uudessa kangaskaupassa, Helmikankaassa. Se avattiin keväällä samassa paikassa lopettaneen Jätti-Rätin tilalle.

Juttelin kauppiaan kanssa ja kysyin, onko hän aikeissa ottaa matonkuteita myyntiin. Niitähän ei nyt saa täältä mistään, kun käsityöliike Punotex lopetti. Kauppias kertoi, että monet ovat kyselleet samaa ja hän harkitsee asiaa vakavasti. Toivottavasti asia etenee ja toivottavasti laitilalaiset käyttävät ahkerasti kangaskauppaa, jotta se voi pysyä täällä. Omasta puolestani lupaan tehdä parhaani.

Nyt lähdin kaupasta kainalossani iso tyyny ja metri päällystyskangasta. Olen jo kauan halunnut saada pehmeän nojailutyynyn salin sohvalle, sen omat tyynyt kun ovat vähän kovia.

Vähän iso se on, mutta muuten hyvä. Olen jo koemakaillut tyynyn ja mukavaa oli.



Tämä sohva on osa kalustoa, johon kuuluu kaksi isoa nojatuolia. Löysin kaluston monta vuotta sitten eräästä turkulaisesta, nyt jo lopettaneesta huonekaluliikkeestä. Sain sen tosi halvalla, sillä verhoilussa oli joitain pieniä virheitä. Kuskasimme sohvan ja nojatuolit Laitilaan pienellä peräkärryllä. Se oli kuorma se ja oli onnea, ettei yhtään poliisiautoa tullut vastaan. Jossain Mynämäen pitkällä ohituskaistalla toinen nojatuoleista oli vähällä tipahtaa kärrystä, mutta saimme sen viime hetkillä sidottua uudestaan kiinni.

Päivä oli aika pitkällä, kun lopulta pääsin pihatöihin. Tein vähän aikaa kiviaitaani tai enhän vielä ole päässyt itse asiaankaan, putsailen vasta ympäristöä.

Olen kyllä ihan tosissani siinä, että ilma ei saisi vaikuttaa mitään, jos aikoo saada puutarhansa kukoistamaan. Eihän juuri koskaan ole sopiva keli, on liian kuumaa, kylmää tai märkää.

Välillä epäilen, etten oikeasti ole niin innokas viherpeukalo kuin haluaisin. Jos olisin, tällaiset pohdinnat tuskin tulisivat ajankohtaisiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti