keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Satuja ja tosielämän sattumuksia

Huomasin, että lukijani, jotka ovat ilmoittautuneet etusivulla, ovat kadonneet. Vannon, etten ole tahallani hävittänyt teitä mihinkään! Tämä on taas näitä tekniikan temppuja, joiden edessä olen täysin aseeton.

Hain lastenlapset uudestaan tänään tänne maalle, joten nyt ei ole luvassa pitkiä lurituksia. Luimme äsken iltasaduksi tarinan epäonnisesta possusta, joka lähti surkealla autonrämällä kaupunkimatkalle ja oli joka toisella sivulla suurissa vaikeuksissa. Porsasparka olisi kävellyt perille monta kertaa siinä ajassa, minkä joutui korjailemaan milloin puhjennutta rengasta, milloin kiehuvaa jäähdyttäjää. Lopulta kelvoton kulkupeli sananmukaisesti levisi tielle aivan kuten minulle kävi kerran ihan elävässä elämässä: muinainen rättisitikkamme, jolla juuri olin ajanut kotiportista sisään sanoi HUOOHhhh... samalla kun sen pyörät lakosivat alta.

Eilenkin oli hauskaa, kun pääsin uittamaan hevosia. Matkasimme tallilta pellon reunaa ilman satuloita ja paljain jaloin ja tulimme takaisin vaatteet märkinä. Matkan varrelta tarttui kukkia varpaitteni väleihin ja vähän harmitti, kun ei ollut kameraa saatavilla, oli se jotenkin niin kesäistä. Nämä ovat tällaisia pieniä suuria iloja, joista jää jotain mukavaa muisteltavaa.

Naapuri on nyt paalittamassa heiniään. Traktorin pörinää lienee odotettavissa vielä useamman tunnin, toivottavasti lapset saavat unta siitä huolimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti