sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Täysin ehjiä, täysin tarpeettomia

Eilinen toiveeni täyttyi ja sain tänään pestyä muutaman ikkunan. Otin myös verhot alas ja pesin ne. Ja kun vauhtiin pääsin, siivosin vielä pari keittiön kaappia. Tyhjensin muun muassa maustekaapin vanhentuneista purkeista; nyt se onkin aika tyhjä.

Siinä puuhaillessani mietin taas tulevaa muuttoamme ja sitä, että nyt pitäisi päästä ylimääräisistä tavaroista eroon. Tuttua pohdiskelua jokaiselle muuttajalle, luulen.

Miten se sitten käytännössä tapahtuu, onkin toinen juttu.

Esimerkki: kun käännän tässä kohtaa päätäni vähän vasempaan, näen piirongin. Se on nk. mamman piironki, minun isoäitini jäämistöä ja siksi arvokkain huonekalu, jonka omistan. Siitä en tietenkään luovu. Piirongin laatikot ovat täynnä tavaraa, enimmäkseen vanhoja tekstiilejä, joita en koskaan käytä, mutta joista en voi luopua. Piirongin päällä on kaksi Topeliuksen satukirjaa, hyvin vanhoja. Niistä en luovu. Sitten siinä on yksi noin 60 vuotta vanha nukke josta en tietenkään voi luopua. Edelleen siinä on kolme uudempaa keräilynukkea - no, ne voisin vaikka sijoittaa tyttöjen luo. Vielä löytyy tavaraa; kuopuksen ensikengät, sota-ajan sokeripalalaatikko, Brasiliasta ostettu kaulakoru, muita koruja, olkihattu ja paperinen enkelikoriste. Aika paljon tavaraa, joilla on paljon tunnearvoa. Voisin luopua olkihatusta ja ehkä paperisesta enkelikoristeesta.

Ei hyvältä näytä. Alan ymmärtää niitä ihmisiä, jotka tositeeveeohjelmissa roikkuvat itkien kaameilta rojuilta näyttävissä tavaroissaan kun heitä auttamaan tullut ammattiraivaaja yrittää heittää niitä pois.


Sisustusesikuvani löytyvät kuitenkin tästä kirjasta, Jane Cumberbatchin Puhtaasta tyylistä. Minulla on tuo ylempi painos, uudemmassa on alempana näkyvä kansi.

Puhdas tyyli esittelee nimensä mukaan yksinkertaista, turhasta riisuttua, puhdasta sisustamista. Yksinkertaisuutta. Kodikkuutta. Esitteli niitä jo ennen kuin niistä tuli suurta muotia.

Cumberbatchin ohjenuorana on itse tekeminen ja yksinkertaisten luonnonmateriaalien käyttäminen. Hän hyväksyisi varmasti mamman piirongin, mutta riisuisi sen päältä kaikki tavarat pois.

Tiedän, että käyttökelpoisia vaatteita ja kodintekstiilejä voi viedä vaikka Pelastusarmeijan keräyslaatikoihin. Olen vienytkin monta kertaa. Mutta minne voi viedä ehjiä tavaroita, joita kukaan ei tarvitse? Esimerkiksi koriste-esineitä tai harrastajamaalareiden maalaamia tauluja? Ei niitä roskiin voi viedä.

Meille on kertynyt paljon tavaraa senkin takia, että olemme viimeisten kymmenen vuoden aikana joutuneet selvittämään kolme kuolinpesää ja keksimään tavaroille säilytyspaikkoja. Kun kyseessä ovat olleet lähiomaiset, ei tavaroitakaan ole voinut kohdella täysin tunteettomasti. Tulevaan uuteen kotiimme en aio kuitenkaan enää kuljettaa yhtäkään vanhaa kahvikuppia ellen aio myös juoda siitä joskus.

2 kommenttia:

  1. Tää on niiiiin tuttua. Joka päivä (turhaan) haaveilen kodista, jossa ei ole yhtään tarpeetonta tavaraa...

    Astioita olen vienyt Fida-lähetystorille. Vaatteita vein Pelastusarmeijaan, kunnes oveen tuli lappu "Emme vastaanota kirpputorilla myymättä jääneitä tavaroita". Kirjastoon vien ylimääräiset kirjat, siellä on kierrätyshylly, jonne kaikki kelpaa, ja josta ne myös löytävät uudet lukijat.

    Ongelma on myös kuolinpesistä kertyneet isoisoäitien ja tätien korut, joita kukaan ei käytä.

    Ja jossain samaan aikaan lapset nukkuvat hökkeleissä ilman peittoja...

    VastaaPoista
  2. Preferita: on tosi surullista, miten epätasaisesti tavaratkin jakaantuvat maailmassa. Jossakin niitä on niin paljon, että tarvitaan ammattiraivaajia auttamaan ihmisiä pääsemään niistä eroon ja jossain sitten on niitä, joilla ei tosiaan ole yhtään mitään. Ja sitten nämä kaksi äärimmäsiyyttä eivät kohtaa toisiaan mitenkään; miten minä voisin hyödyttää hökkelilapsia ylijäämätavaroillani, joita kukaan ei varmasti halua ostaa.

    VastaaPoista