Ohi on

Hyvää Joulua! Vaikka täällä Ruusupensaan takana joulun kohokohdat ovat jo ohi, nuoriso lähti ruoka- ja lahjapussiensa kanssa ja minä jäin Nonna seuranani viettämään hiljaista jouluaattoiltaa. Äsken teimme pitkän kävelyn ja aika tyhjältä kaupunki täältä katsoen näytti.

Nyt voi jo paljastaa salaisuuksia. Nämä pienet keittiöenkelit lähtivät tyttöjen matkaan.

Pienet arkienkelit ovat menossa kaivolle, siksi he ovat solmineet huivit kaulaansa ja laittaneet lämpimät töppöset jalkoihinsa. Tein enkelit nyt kahdelle nuoremmalle tyttärelle, esikoinen on jo omansa saanut.

Vietimme aattoa pienellä joukolla: kaksi tyttöä ja yksi nuori mies. Esikoisen perhe on yleensäkin ollut aaton omassa kodissaan ja tänä jouluna sitä suuremmalla syyllä, kun joulu on heille viimeinen nykyisessä kodissa ennen muuttoa uuteen.

On hienoa, jos lapset haluavat tulla jouluna käymään, mutta en mitenkään vaadi sitä. Tiedän, että monissa perheissä joulu aiheuttaa paljon ahdistusta ja pahaa mieltä sen takia, ettei oikein kukaan tunne voivansa viettää sellaista joulua, kuin oikeasti haluaa. Varsinkin nuoret ovat usein puun ja kuoren välissä, kun tuntevat, että pitäisi mennä omien vanhempien ja kumppanin vanhempien ja ehkä vielä isovanhempienkin luokse vaikka nuori pari haluaisi olla vain kahdestaan. Pahimmillaan - olen kuullut paljon tällaisia tarinoita - se johtaa siihen, että aattona syödään kaksi jouluateriaa ja juodaan kolmannessa paikassa kahvit. 

Luomukinkku onnistui muuten hyvin, mutta oli vähän liian kuivaa ja vähäsuolaista. Muovikuusen pystytyksessä oli vähän ongelmia, kun kasasin osat ensin väärään järjestykseen. Meillä on ollut muovikuusi jo monta vuotta, hankimme sen sen jälkeen, kun molemmat Rainen kanssa huomasimme, että kuusen tuominen sisälle johti koko joulun kestävään silmien vuotamiseen.

Sain lahjojakin. Tytöt olivat tehneet itse hienon myssyn ja kaksi huivia. Kaikki kolme tyttöäni ovat käteviä käsistään, eikä heillä taatusti mene sormi suuhun, jos pitää lyhentää lahkeet tai ommella verhot. Tästä olen  tosi tyytyväinen.

Ostin itse itselleni lahjaksi Karin Ehrnroothin kirjan Vinoon varttunut tyttö. Seuraavaksi avaan sen.

Toivottavasti teillä kaikilla siellä jossain on ollut mukava jouluaatto. Ja jos ei ole, niin onhan päivä kuitenkin pitenemässä, kevät on tulossa ja joulu on vain vähän yli viikonlopun mittainen.  

Rauhallista Jouluyötä!