Ohi on

Hyvää Joulua! Vaikka täällä Ruusupensaan takana joulun kohokohdat ovat jo ohi, nuoriso lähti ruoka- ja lahjapussiensa kanssa ja minä jäin Nonna seuranani viettämään hiljaista jouluaattoiltaa. Äsken teimme pitkän kävelyn ja aika tyhjältä kaupunki täältä katsoen näytti.

Nyt voi jo paljastaa salaisuuksia. Nämä pienet keittiöenkelit lähtivät tyttöjen matkaan.

Pienet arkienkelit ovat menossa kaivolle, siksi he ovat solmineet huivit kaulaansa ja laittaneet lämpimät töppöset jalkoihinsa. Tein enkelit nyt kahdelle nuoremmalle tyttärelle, esikoinen on jo omansa saanut.

Vietimme aattoa pienellä joukolla: kaksi tyttöä ja yksi nuori mies. Esikoisen perhe on yleensäkin ollut aaton omassa kodissaan ja tänä jouluna sitä suuremmalla syyllä, kun joulu on heille viimeinen nykyisessä kodissa ennen muuttoa uuteen.

On hienoa, jos lapset haluavat tulla jouluna käymään, mutta en mitenkään vaadi sitä. Tiedän, että monissa perheissä joulu aiheuttaa paljon ahdistusta ja pahaa mieltä sen takia, ettei oikein kukaan tunne voivansa viettää sellaista joulua, kuin oikeasti haluaa. Varsinkin nuoret ovat usein puun ja kuoren välissä, kun tuntevat, että pitäisi mennä omien vanhempien ja kumppanin vanhempien ja ehkä vielä isovanhempienkin luokse vaikka nuori pari haluaisi olla vain kahdestaan. Pahimmillaan - olen kuullut paljon tällaisia tarinoita - se johtaa siihen, että aattona syödään kaksi jouluateriaa ja juodaan kolmannessa paikassa kahvit. 

Luomukinkku onnistui muuten hyvin, mutta oli vähän liian kuivaa ja vähäsuolaista. Muovikuusen pystytyksessä oli vähän ongelmia, kun kasasin osat ensin väärään järjestykseen. Meillä on ollut muovikuusi jo monta vuotta, hankimme sen sen jälkeen, kun molemmat Rainen kanssa huomasimme, että kuusen tuominen sisälle johti koko joulun kestävään silmien vuotamiseen.

Sain lahjojakin. Tytöt olivat tehneet itse hienon myssyn ja kaksi huivia. Kaikki kolme tyttöäni ovat käteviä käsistään, eikä heillä taatusti mene sormi suuhun, jos pitää lyhentää lahkeet tai ommella verhot. Tästä olen  tosi tyytyväinen.

Ostin itse itselleni lahjaksi Karin Ehrnroothin kirjan Vinoon varttunut tyttö. Seuraavaksi avaan sen.

Toivottavasti teillä kaikilla siellä jossain on ollut mukava jouluaatto. Ja jos ei ole, niin onhan päivä kuitenkin pitenemässä, kevät on tulossa ja joulu on vain vähän yli viikonlopun mittainen.  

Rauhallista Jouluyötä!

Aikarosvo aisoihin - edes päiväksi

 Olin niin tohkeissani eilen, että unohdin kertoa, kenen romaania siteerasin edellispäivänä. Se oli Reijo Mäen Pitkä lounas.

Tänä aamuna, aamutoimien jälkeen, istuin tähän työpöytäni ääreen ja napsautin koneen auki, kuten tavallista. Mutta tänäänpä en jäänytkään tähän vetelehtimään. Kun olin selannut sivut, jotka on selattava, tarkistanut esimerkiksi Missä Muruseni On (keskellä Atlanttia menossa Ameriikkaan näköjään), suljin koneen ja päätin avata sen vasta illalla eli nyt.

Ihmeen paljon saa aikaan kun ei tuon tuostakin pistäydy koneelle katsomaan, onko maailmassa tapahtunut jotain merkillistä tai onko joku edes lähettänyt sähköpostia.

Sain esimerkiksi valmiiksi tämän pikku keittiöenkelin.

Hän on hieman palavissaan, koska on juuri askarrellut joulukranssin ja miettii nyt mihin sen ripustaisi.

Haravoin vähän pihaa. Meillä on taloyhtiön syystalkoot ensi lauantaina, mutta aion olla julkeasti poissa, sillä menen tallille askellajikurssille koko päiväksi.

Siivosin, imuroin ja pesin vessat. On sunnuntai, tiedän, enkä vienyt mattoja ulos, ravistelin vain rappusilta.

Pesin ja silitin pyykkiä.

Tein Nonnan kanssa pitkän lenkin uutta reittiä pitkin.

Opiskelin. Päätin opetella tänään sanavartaloiden muodostamissäännöt ja opettelin myös. Sitten kokeilin taas morfeemianalyysin tekoa ja kuinka ollakaan, se tuntuu jo sujuvan. Mutta siihen on liian aikaista luottaa, olen monta kertaa ennenkin kuvitellut osaavani jonkun asian ja sitten saanut huomata ymmärtäneeni kaiken ihan väärin.

Laiska töitään luettelee. Mutta tämän tarkoitus olikin nyt vain kertoa, että kannattaa pitää tietokone joskus kiinni. Se jos joku on aikarosvo pahimmasta päästä.

Tämä oli oikein mukava sunnuntai.

Kesän sukkasato ja muita käsitöitä

Olen viimeistellyt muutamia käsitöitä. Tein kesän mittaan jokusen parin villasukkia ja nyt päättelin langat ja pistin sukat riviin.

Sain valmiiksi myös irlantilaisneuleliivini. Valitettavasti en ole yhtään tyytyväinen lopputulokseen. Olisi ehkä pitänyt etsiä joku ohje, ennen kuin ryhtyy työhön: olen tosi huono seuraamaan ohjeita ja yritän sen takia tehdä kaiken oman pääni mukaan. Käyttämäni lanka (saattoi olla Seitsemää Veljestä tai Nallea) ei ole paras mahdollinen irlantilaiskuvioihin, paras tulos syntyy, kun käyttää ohutta villalankaa kaksinkertaisena.

Keskeneräisten käsitöiden joukossa oli vielä tilkkupeitto. Siitä olin tehnyt päällisen valmiiksi, nyt ompelin vanun ja taustakankaan sekä tikkasin reunan.

Tässä vielä kuvaa taustasta.

Jotta totuus ei unohtuisi, kävin päivällä Raision Kaupungintalolla, jonne Raision Tilkkurit olivat koonneet hienon näyttelyn. Esillä oli tosi hienoja näytteitä paitsi taidosta, myös kärsivällisyydestä.

Lisää kuvateksti

Nyt otin Tilda-kirjani esiin ja suunnittelin tekeväni yhden enkelin.

Juu ja olen kyllä muistanut opiskellakin. Pientä edistystäkin on tapahtunut, nyt jo tajuan, mitä morfeemianalyysillä tarkoitetaan. Korkea aika ymmärtää, kun kyseessä kuitenkin on pian päättyvän kurssin keskeinen sisältö.  Nyt ei tarvitse enää kuin oppia tekemään sitä analyysia. 

Käsitöitä

Olin suunnitellut, että tänään olisin vähän ommellut. Näköjään siitä ei tule mitään, kun tämäkin päivä alkaa jo kallistua loppuaan kohti enkä vielä ole saanut aikaiseksi juuri muuta kuin ison kasan tyhjiä karkkipapereita ja käytettyjä nenäliinoja. Jotta hyvä aikomus ei menisi ihan kiville niin kokoan tähän muutamia vuoden mittaan tekemiäni käsitöitä.

Alkuvuodesta innostuin Tilda-askartelusta. Tasan vuosi sitten, tapaninpäivänä, tein ensimmäisen Tilda-jutun, vanhasta pyyheliinasta ommellun lampaan. Siitä otettu kuva on näköjään jo roskiksessa enkä uutta viitsi tähän hätään ottaa. Ainoa jäljelle jäänyt Tilda-kuva on Elinan luokse keväällä muuttaneesta enkelistä.

Tämän lisäksi tein toisen enkelin, joka istui koko vuoden keittiön vanhalla radiohyllyllä, mutta sai väistyä joulutonttujen tieltä.

Tildat edustavat semmoista ihanaa koti-idylliä, jossa pukeudutaan rimssuhelmoihin, lojutaan riippumatossa ja vietetään aina mehukestejä hauskojen ystävien seurassa. Ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa, siis.

Vuoden käsityösaldo sisältää kuitenkin eniten mattoja. Tänä vuonna tein vain tasaraitamattoja: kun kerran keksin, että joku on nättiä, en pääse siitä hevillä irti.

Pieni mattotehtaani on tässä.

Paikka on meidän kesäkotimme tupa. Tupaa ei juuri käytetä muuten kuin silloin, kun tulee vieraita ja tarvitaan paljon ruokapöytätilaa, joten minulla on täysi rauha istua kangaspuiden ääressä. Opettelin kudonnan alkeet työväenopiston kudontakurssilla muutama vuosi sitten ja ostin sen jälkeen nämä puut. Ne ovat hyvin vanhat ns. pyöräspuut, mutta toimivat hyvin. Viime keväänä ostin luomapuutkin, joten nyt voin luoda loimetkin itse. Puihin ne laitetaan tyttärien avustuksella, viime keväänä Maria oli minun kanssani ensin luomassa 20 metrin lointa ja sitten laittamassa sitä puihin. Siitä loimesta sitten syntyi kesän mittaan seuraavaa:

Tämä on nyt täällä ruusupensaan takana, sängyn vieressä.

Nämä menivät Marian makuuhuoneeseen.

Ja nämä taas päätyivät Elinan uuteen makuuhuoneeseen, josta saan hänen luvallaan julkaista kuvankin:

Loppuloimesta syntyi muutamia pieniä mattoja, joista osa on nyt eteisen ja keittiön lattioilla.

Nämä eivät ole niin keltaisia miltä näyttävät, tässä kohtaa vain syysaurinko jo paistoi pyykkinarulle. Matto, joka riippuu toisena oikealta, on Lauran kutoma.

Tämmöisiä. Loimi tuli tarkkaan käytettyä. Näiden lisäksi olen neulonut muutaman parin sukkia ja nyt viimeksi ompelin lakanat ja tyynyliinat uuteen sänkyymme.

Aikaisemmin ompelin melkein kaikki omani ja lasten vaatteet. Nyt teen vaatteita enää harvoin, sillä uusia saa halvalla. Myös muutama vuosi sitten kiusakseni tullut ikänäkö vaikuttaa - on ärsyttävää, kun ei näe kunnolla ja saa koko ajan hamuilla silmälaseja.

Nyt työn alla on yksin irlantilaisneule. Jos siitä tulee hyvä (tai edes valmis), laitan joskus kuvan.