Kesän sukkasato ja muita käsitöitä

Olen viimeistellyt muutamia käsitöitä. Tein kesän mittaan jokusen parin villasukkia ja nyt päättelin langat ja pistin sukat riviin.

Sain valmiiksi myös irlantilaisneuleliivini. Valitettavasti en ole yhtään tyytyväinen lopputulokseen. Olisi ehkä pitänyt etsiä joku ohje, ennen kuin ryhtyy työhön: olen tosi huono seuraamaan ohjeita ja yritän sen takia tehdä kaiken oman pääni mukaan. Käyttämäni lanka (saattoi olla Seitsemää Veljestä tai Nallea) ei ole paras mahdollinen irlantilaiskuvioihin, paras tulos syntyy, kun käyttää ohutta villalankaa kaksinkertaisena.

Keskeneräisten käsitöiden joukossa oli vielä tilkkupeitto. Siitä olin tehnyt päällisen valmiiksi, nyt ompelin vanun ja taustakankaan sekä tikkasin reunan.

Tässä vielä kuvaa taustasta.

Jotta totuus ei unohtuisi, kävin päivällä Raision Kaupungintalolla, jonne Raision Tilkkurit olivat koonneet hienon näyttelyn. Esillä oli tosi hienoja näytteitä paitsi taidosta, myös kärsivällisyydestä.

Lisää kuvateksti

Nyt otin Tilda-kirjani esiin ja suunnittelin tekeväni yhden enkelin.

Juu ja olen kyllä muistanut opiskellakin. Pientä edistystäkin on tapahtunut, nyt jo tajuan, mitä morfeemianalyysillä tarkoitetaan. Korkea aika ymmärtää, kun kyseessä kuitenkin on pian päättyvän kurssin keskeinen sisältö.  Nyt ei tarvitse enää kuin oppia tekemään sitä analyysia. 

Tilkkupeitosta ja vaaleista

Aloitin tilkkupeiton tekemisen tänään. En löytänyt valmista mallia, joten päädyin perinteisiin neliöihin.


Tein ensin 20 x 20 cm neliön pahvista. Piirrän jokaisen neliön kankaalle ja leikkaan ne yksitellen. Laskin, että tarvitsen 144 tilkkua, 18 jokaisesta kahdeksasta väristä. Tänään leikkasin jo puolet.


Kun saan kaikki leikattua, leikkaan neliöt vielä kolmioiksi. Aion ommella aina tumman ja vaaleamman kolmion yhteen ja yhdistää näin saadut neliöt keskenään.

Yksitellen piirtäminen ja leikkaaminen voi kuulostaa työläältä, mutta ei se sitä ole. Tilkkujen tekemiseen ei kulu kuin muutama tunti ja tällaista mekaanista työtä tehdessä on hyvä ajatella kaikenlaista. Laiskoja, sinne tänne harhailevia ajatuksia: mitä ottaisi pakastimesta sulamaan huomista varten, koska ehtisi mökillä käymään, mahdanko vielä mahtua ratsastushousuihini ja mitähän sitä vielä voisi syödä ettei alkaisi mahaa polttaa?
Ei ole kummoisia ajatuksia, ei.

Käytin minä sentään vaalikonettakin tänään, peräti kahta. Vaalikoneet ovat erinomainen apu ehdokkaan valinnassa tällaiselle liikkuvalle äänestäjälle.

Tällä kertaa vaalikone tarjosi minulle ehdokasta, jota olin jo itsekin vähän ajatellut. Päätin, että näissä vaaleissa annan ääneni tälle naiselle, joka tuntee tavallisten ihmisten arjen. Kaikkihan sen väittävät tuntevansa, mutta kyllä se vain niin on, että jos muutaman vuoden saa hyvää palkkaa ja etuoikeutetun kohtelua, kadottaa tuntuman tavalliseen arkeen, vaikka olisi sellaista joskus elänytkin. Näin uskon.

Tilkkupeitto työn alle

Ostimme ennen joulua uuden sängyn ja silloin jo sanoin, että se tarvitsee uuden päiväpeiton. Nyt sen tekeminen on merkittävästi edistynyt, sillä kävin tänään ostamassa kankaat.

Ensin kävin kuitenkin kirjastossa lainaamassa tilkkutyökirjan. Ei niin, ettenkö olisi niitä tehnyt, tilkkupeittoja. Olen tehnyt montakin, mutta vain yksinkertaisia, nopeasti syntyviä malleja. Olen kärsimätön ja aina jossain vaiheessa työtä tulee mitä-sillä-niin-väliä-on -olo ja siksi kaikki peitot ovat jollakin tapaa kakkoslaatua. Jos ei muuten, niin huolimattomat tikkaukset vetävät reunat kieroon.

Tällä kertaa kaikki tulee olemaan taas kerran paremmin.

Kankaat on ostettu Turun Eurokankaasta ja siitä pienestä kangasliikkeesta, joka on Ra-Ken vieressä Yliopistonkadulla. En muista kaupan nimea, mutta siellä on paljon hyviä tilkkutyökankaita kohtuuhintaan. Myyjä tosin varoitti, että puuvillan hinta on noussut ja uudet kankaat tulevat olemaan jopa 80 prosenttia nykyista kalliimpia.Sama koskee myös vaatteita.

Näistä olisi nyt tarkoitus se peitto tehdä. Mallia en ole vielä päättänyt. Minulla ei ole mitään erityisiä tilkkutyöhön tarkoitettuja työkaluja kuten leikkureita, olen aina leikannut tilkut yksitellen saksilla sen jälkeen, kun olen ensin piirtänyt ne kankaan nurjalle puolelle. Se on toiminut kohtuullisen hyvin, kun on tarkkana.

Kerron työn edistymisestä täällä.

Muuten Suomen arkeen palaaminen sujuu hitaasti. Minuun on iskenyt kauhea väsymys, tuntuu, että osa aivoista on vaipunut lähes koomaan. Väsymyksestä huolimatta olen nukkunut huonosti, mikä on varsin epätavallista. 

Osa tästä väsymyksestä johtuu varmasti rajusta hiilihydraattihyökkäyksestä, jonka olen saanut aikaan ahmimalla keitettyjä perunoita ja ruisleipää, herkkuja, joista laivalla saattoi vain uneksia. Tuhoisa yhdistelmä on täydentynyt lakritsalla, jota olen pihistänyt Lauran keittiön kaappiin unohtuneesta karkkilaatikosta. Tiedän, että kerjään vaikeuksia, mutta juuri nyt en mahda syömähimoilleni mitään.

Syömähimoista puheen ollen: unohdin tänään maksamakkaran kauppaan. Kankaanostoreissulla päätin, että kävelen kotiin Siwan kautta ja ostan tuoretta ruisleipää ja maksamakkaraa. Oikein hekumoin ajatuksella, miten sitten kotona laitan sitä maksamakkaraa reilusti leivän päälle ja nautin. Ja sitten kotiin päästyäni huomasin, että olin kyllä ostanut makkaran, mutta en ottanut sitä mukaani.

Mikä siinä sitten muu auttoi kuin lähteä takaisin Siwaan. Otin kuitinkin mukaan varmuuden vuoksi.

Myyjä kassalla oli vaihtunut.

- Onkohan tänne jäänyt maksamakkara, minä kysyin.
- En minä vaan tiedä, ei minun aikanani ainakaan, myyjä sanoi ja jatkoi työtään.
- Niin kun minä kävin täällä hetki sitten ja ostin maksamakkaran eikä sitä ollutkaan missään ja minulla on kyllä kuittikin, selittelin siinä ovensuussa kuittiani heilutellen.
- Katotaan vihosta, kyllästyneen näköinen myyjä sanoi ja otti tiskin alta vihon. Hän selasi sitä hetken.
- On täällä. Jäänyt herkkumaksamakkara, hän sitten ilmoitti.


Niin minä sain maksamakkarani takaisin ja kiikutin sen tyytyväisenä kotiin.
Mutta arvatkaa mitä juuri nyt tajusin?

Olen unohtanut syödä sitä.

Huomiseen.