Kesän sukkasato ja muita käsitöitä

Olen viimeistellyt muutamia käsitöitä. Tein kesän mittaan jokusen parin villasukkia ja nyt päättelin langat ja pistin sukat riviin.

Sain valmiiksi myös irlantilaisneuleliivini. Valitettavasti en ole yhtään tyytyväinen lopputulokseen. Olisi ehkä pitänyt etsiä joku ohje, ennen kuin ryhtyy työhön: olen tosi huono seuraamaan ohjeita ja yritän sen takia tehdä kaiken oman pääni mukaan. Käyttämäni lanka (saattoi olla Seitsemää Veljestä tai Nallea) ei ole paras mahdollinen irlantilaiskuvioihin, paras tulos syntyy, kun käyttää ohutta villalankaa kaksinkertaisena.

Keskeneräisten käsitöiden joukossa oli vielä tilkkupeitto. Siitä olin tehnyt päällisen valmiiksi, nyt ompelin vanun ja taustakankaan sekä tikkasin reunan.

Tässä vielä kuvaa taustasta.

Jotta totuus ei unohtuisi, kävin päivällä Raision Kaupungintalolla, jonne Raision Tilkkurit olivat koonneet hienon näyttelyn. Esillä oli tosi hienoja näytteitä paitsi taidosta, myös kärsivällisyydestä.

Lisää kuvateksti

Nyt otin Tilda-kirjani esiin ja suunnittelin tekeväni yhden enkelin.

Juu ja olen kyllä muistanut opiskellakin. Pientä edistystäkin on tapahtunut, nyt jo tajuan, mitä morfeemianalyysillä tarkoitetaan. Korkea aika ymmärtää, kun kyseessä kuitenkin on pian päättyvän kurssin keskeinen sisältö.  Nyt ei tarvitse enää kuin oppia tekemään sitä analyysia. 

Päivän käsityöt

Tänään on ollut mainio päivä pihatöihin. Rakensin kiviaitaa monta tuntia, mutta valmista ei juurikaan tullut. Se ei ole helppoa.

Ongelmana ovat muutamat suuret kivet, jotka pitää saada sovitettua pienempien kanssa. Vielä en saanut aikaiseksi kuin jotain, joka näyttää suurilta kiviltä, joiden päällä on pieniä. Sellaisia pieniä, jotka putoavat ohikulkijoiden varpaille.

Niinpä luovutin iltapäivällä ja siirryin toisenlaisen käsityön pariin.

Tästä tulee liivi. Aloitin tämän jo talvella, ennen kuin lähdin pitkälle matkalleni. En viitsinyt ottaa työtä mukaan kun arvelin, ettei siitä riitä iloa kovin moneksi päiväksi kuitenkaan.

Liivi on jo kertaalleen ollut melkein valmis, mutta edellispäivänä purin koko takakappaleen ja aloitin alusta. En ollut tyytyväinen tuohon keskimmäiseen kuvioon. Siinä on 12 silmukkaa, joista en osannut muodostaa mitään järkevää. Nyt tein siitä jonkunmoisen hunajakenno-kuvion, mutta sekin näyttää hiukan muotopuolelta. Saa nyt kuitenkin kelvata. Olen kauan kauan sitten opetellut nuo irlantilaiskuviot ja olen liian laiska opetellakseni uusia.

Olen taas tapellut puhelimeni kanssa. En siis ole vielä hankkiutunut siitä eroon, vaikka taannoin uhkasin. Mutta ero on väistämätön, sillä kapine käyttäytyy todella huonosti, sammuu yhtä mittaa ja herää henkiin vasta pitkien maanittelujen jälkeen. Ei siis pidä ihmetellä, jos en vastaa puhelimeen.

Nyt tuosta pöydän alta tunkee pitkä, kullanruskea kuono ja kaksi syvänruskeaa silmää tuijottaa minua toiveikkaasti. Siirryn seurustelemaan koirani kanssa.