Tein sukat ja sain tarjouksen

Käsityö se on pienikin käsityö

Kudoin sukat. Langat otin siitä korista, joka on täynnä Hienoihin Lopputuloksiin aiottuja lankoja. Niitä riittää.

Nyt minulla kuitenkin oli vissi tarve saada juuri tällaiset sukat ja niinpä työkin tuli valmiiksi.
Ostin nimittäin Zalandon alesta nämä alla olevat, Anna Fieldin nilkkurit neljälläkympillä. Tällaisena ne näyttävät vähän orvoilta.

Mutta paljon paremmilta näiden sukkien kanssa. Minun mielestäni.

 

Olin eilen viimeistelemässä sukkiani, kun puhelin soi. Siellä oli taas kerran myyjä, joka halusi myydä minulle parempia yhteyksiä. Tämä olikin sinnikäs tapaus ja jotenkin niin mukavan kuuloinen, että olin oikein kärsivällinen vaikka en missään nimessä tarvitse parempia tai nopeampia yhteyksiä mihinkään.

- Tää tarjous loppuu tänään, joten nyt kannattaa olla nopea, myyjä todisteli.
- Kiitos vain, mutta minä en tilaa mitään, sanoin.
- Eikö tällainen parempi yhteys kuitenkin olisi hintansa väärti, jatkoi toinen.
- Olen oikein tyytyväinen nykyisiin, minä vastasin.
- Haloo? Haloo kuuluuko?
- Tänne kuuluu oikein hyvin, sanoin minä.
- Haloo haloo, nyt ei kuulu mitään, haloo?
- Haloo vaan, tänne kuuluu.
- Ei kyllä nyt kuulu mitään.Ei. Odota vähän, soitan kohta uudestaan.

Ja vaikka nuori mies piti sanansa ja soitti kohta uudestaan, en vieläkään heltynyt. En, vaikka yhteys oli näin hyvä.

Kesän sukkasato ja muita käsitöitä

Olen viimeistellyt muutamia käsitöitä. Tein kesän mittaan jokusen parin villasukkia ja nyt päättelin langat ja pistin sukat riviin.

Sain valmiiksi myös irlantilaisneuleliivini. Valitettavasti en ole yhtään tyytyväinen lopputulokseen. Olisi ehkä pitänyt etsiä joku ohje, ennen kuin ryhtyy työhön: olen tosi huono seuraamaan ohjeita ja yritän sen takia tehdä kaiken oman pääni mukaan. Käyttämäni lanka (saattoi olla Seitsemää Veljestä tai Nallea) ei ole paras mahdollinen irlantilaiskuvioihin, paras tulos syntyy, kun käyttää ohutta villalankaa kaksinkertaisena.

Keskeneräisten käsitöiden joukossa oli vielä tilkkupeitto. Siitä olin tehnyt päällisen valmiiksi, nyt ompelin vanun ja taustakankaan sekä tikkasin reunan.

Tässä vielä kuvaa taustasta.

Jotta totuus ei unohtuisi, kävin päivällä Raision Kaupungintalolla, jonne Raision Tilkkurit olivat koonneet hienon näyttelyn. Esillä oli tosi hienoja näytteitä paitsi taidosta, myös kärsivällisyydestä.

Lisää kuvateksti

Nyt otin Tilda-kirjani esiin ja suunnittelin tekeväni yhden enkelin.

Juu ja olen kyllä muistanut opiskellakin. Pientä edistystäkin on tapahtunut, nyt jo tajuan, mitä morfeemianalyysillä tarkoitetaan. Korkea aika ymmärtää, kun kyseessä kuitenkin on pian päättyvän kurssin keskeinen sisältö.  Nyt ei tarvitse enää kuin oppia tekemään sitä analyysia. 

Musta on tylsä Ei Mikään

Hipuli on villasukka.

Tämä oli vastaus eiliseen kysymykseeni.

Sana taitaa olla Loimaan suunnalta kotoisin, en ole törmännyt siihen muualla. Enkä käytä sitä enää, se kuulostaa omissakin korvissani kummalliselta. Mutta lapsuuteni olen viettänyt enemmän tai vähemmän hipulit jalassa. Ja villahousut. Usein jopa kahdet päällekkäin.

Eilen, ystäväni lähdettyä, nostin ompelukoneen salin pöydälle ja tein uudistettuihin keittiön tuoleihin irtopäälliset. Nyt tuoleilla raaskii istua.

Raitakangas on samaa sarjaa kuin kukkakangaskin, värit ovat täysin samat.

Vihreä ja vaaleanpunainen on rauhoittava yhdistelmä. Pidän muutenkin hempeistä, pehmeistä pastelliväreistä. Nimitän niitä mielessäni muumiväreiksi, sillä Muumilaaksossa kaikki on maalattu pehmeän siniseksi, vaaleanpunaiseksi tai keltaiseksi.

Värit ovat tärkeitä ja niitä pitää olla. En koskaan voisi asua kodissa, joka olisi mustavalkoinen. Kun näen mustavalkoisia sisustuksia, epäilen aina, ettei asukkaiden päissä liiku kovin paljon. Olen varmasti väärässä, mutta mustavalkoisuus, sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti on mielestäni kapean, yksisilmäisen mielikuvituksettomuuden ilmentymä.

Olipa rumasti sanottu. Mutta näin minä ajattelen.

Musta ei ole mikään väri. Se on tyhjä Ei Mikään.

En ymmärrä sitäkään, että monet pukeutuvat aina mustiin vaatteisiin, ikään kuin menossa olisi ikuisesti jatkuva suruaika. Musta sopii harvoille, vaikka myyjät vakuuttavat, että "musta on aina tyylikäs". Eikä ole. Musta on tylsä.

Tuliko nyt varmasti selväksi?

Paras lopettaa tänään tähän. Kuumuus tekee näköjään huonotuuliseksi. Eikä televisiostakaan tule mitään.

Antoisa retki Raumalle

Eläinlääkärireissu Nonnan kanssa sujui todella hyvin, samoin pissanäytteen otto ennen sitä.

Lähdin eilen aamulla ulkoiluttamaan koiraa hyvin varustautuneena: taskussani oli steriloitu lasipurkki ja kädessäni sopivan kokoiseksi arvioimani muovikulho. Kun koira sitten laski takamuksensa, työnsin kulhon alle ja siinä se. Turhaan pelkäsin, ettei se onnistu.

Näytteessä ei ollut mitään hälyttävää. Nyt Nonnalla on lääkitys virtsankarkailuun, ensimmäiset lääkkeet on otettu (piilotettuna sulatejuustoon) ja kaikki näyttää olevan hyvin.

En päivittänyt blogia eilen, sillä ystäväni tuli tänne ja vietimme mukavan illan kahdestaan. Ensin tosin teimme pienen retken Raumalle. Rauman Vanhassa Kaupungissa on hauska käydä ainakin kerran kesässä.

Raumalla vietetään parhaillaan Pitsiviikkoja, mutta se ei tuonut mitään väentungosta sivukaduille.

Kauniisiin pihoihin on hauska kurkistella. Asukkaat tuskin pahastuvat siitä, kun kerran ovat jättäneet porttinsa auki.

Kävimme syömässä torin varrella olevassa ravintolassa. Saimme hyvää lounaspastaa ja erittäin hyvää palvelua.

Saimme me muutakin sillä reissulla. Esimerkiksi rankan sadekuuron niskaamme ja pysäköintisakon.

Mitä siitä opimme? Sen, että sateenvarjo on hyödyllinen kapistus ja että kannattaa uhrata muutaman sekunti liikennemerkeille silloinkin, kun muutkin ovat pysäköineet sinne, minne aiot.

Illan vietimme mukavasti sukkia kutoen. Se kuulostanee mummojen touhulta ja tässä tapauksessa ilman muuta onkin sitä, mutta ei tämä meille mitään uutta ole. Olemme aina tehneet käsitöitä. Muinaisella 70-luvulla virkattiin pitsejä ja isoäidin neliöitä, nyt kudotaan sukkia ja virkataan taas isoäidin neliöitä ja tässä välissä on tehty melkoinen määrä erilaisia käsitöitä.

Meillä muuten kudotaan sukkia, en suostu neulomaan niitä.

Kuka muuten tietää, mikä on hipuli?
Kerron sen huomenna.