sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Ensimmäinen todella kaunis talo


 Olimme taas katsomassa taloja. Sunnuntait alkavat täällä blogissa toistaa itseään, joten jos talonäyttelyt eivät kiinnosta, niin valitettavasti teidän täytyy etsiä joku toinen kanava. 




 Tämä Nousiaisissa oleva kaunokainen on paras tähän asti katsomamme talo. Se on kaunis päältä ja vielä kauniimpi sisältä. Vaikka talo on melko uusi, siellä oli hyvin kodikasta ja viihtyisää. Huonejärjestys oli erittäin hyvä, keittiöstä pääsi kodinhoitohuoneeseen ja ulos isolle terassille, samoin päämakuuhuoneesta saunan ja pesuhuoneen kautta. Huoneita oli tarpeeksi ja kaikki oli niin nätisti laitettu, ettei olisi tarvinnut muuta kuin kantaa tavarat sisälle ja asettua nauttimaan.
Se mutta on sitten tuo tontti. Se on aika jyrkkä rinnetontti, ei siis mikään huonojalkaisten vanhojen ihmisten ideaalipaikka.
Niin siis mehän emme ole huonojalkaisia vanhoja ihmisiä, mutta pelkäänpä, että meistäkin on tulossa sellaisia.

Talo maksaa 265 000 (ainakin suunnilleen, olen liian laiska tarkistamaan hintaa).  Voin suositella lämpimästi.


Päivän toinen talo on Ruskolla. Tänne meidät houkutteli viidentuhannen neliön aidattu tontti, ihanteellinen koiranomistajalle. Tässäkin talossa oli kodikasta ja nättiä, mutta ei tämä niin hieno ollut kuin tuo toinen. Hintaa tällä on noin 235 000.

Tänään me kävimme myös sen keskustelun, jonka tiesin jonain päivänä tulevan ja joka alkaa sanoilla: "Entäs sitten, jos kuitenkin..." Siinä käydään läpi sitä vaihtoehtoa, että me rakentaisimme Laitilan tontille uuden talon. Vanhan Maatilan korjaaminen vakituiseen asumiseen sopivaksi on sen verran suuri työ, ettei se mielestämme tule kysymykseen. Tontti on kuitenkin puolentoista hehtaarin suuruinen ja siellä on tilaa toisellekin talolle.

Innostuin aiheesta sen verran, että googlettelin valmistaloja ja nettikeskusteluja niiden ostamisesta ja laskin, että pääsisimme mainiosti talonrakentamisen alkuun kunhan ensin saamme myytyä täältä Ruusupensaan takaa edes toisen asunnoista.

Onneksi innostus ei kestänyt kauan. Vaikka saisimme kuinka mukavan uuden talon, se ei poista sitä seikkaa, että tontille jää useita vanhoja, huonokuntoisia rakennuksia ja erittäin suuri, hoidettava pihamaa. Sekään ei ole vanhojen, huonojalkaisten ihmisten ideaaliympäristö. Vaikka mitä toisaalta on? Vanhustentaloonko tässä pitäisi ryhtyä pyrkimään, varmuuden vuoksi?

Tänään törmäsimme ensimmäistä kertaa todella aktiivisiin välittäjiin. Kaikissa aikaisemmissa näytöissä välittäjät ovat antaneet meidän olla ihan rauhassa, jopa niin, että olen ihmetellyt. Tänään välittäjät - heitä oli tosiaan kaksi samassa kohteessa - kyselivät ja pyysivät yhteystietoja ja mainitsivat jopa, että eräs meitä mahdollisesti kiinnostava kohde on tulossa nyt keväällä myyntiin. Luulen, että näistä välittäjistä kuuluu vielä jotain.

Jossain se nytkin on, se Meidän Talomme. Täytyy vain löytää se.

3 kommenttia:

  1. Aluksi asuntonäytöissä juokseminen on hauskaa. Vähitellen se alkaa käydä työstä. Kannattaa kuitenkin malttaa mielensä. Oikean tunnistaa, kun sen löytää. Me otamme vastaavassa tilanteessa kynän ja paperia esille ja taulukoimme plussia ja miinuksia. Onnea etsintään!

    VastaaPoista
  2. Onnea asunnon etsintään!
    Me muutimme uuteen asuntoomme n.5kk sitten ja sen vain tiesi, että se on se oikea :)
    Jossain vaiheessa etsintää, alkoi jo epätoivo iskemään, mutta onneksi se sopiva talo vihdoin tuli kohdalle. Tai lähinnä meillä taisi olla kyseessä sopiva piha ja tontti, talolla ei niin väliä :D

    VastaaPoista
  3. Kaisa: yritän uskoa siihen, että kun sopiva tulee, sen tietää.
    Tontti on meillekin tärkeä, ei vain itsemme vaan myös koiramme takia.

    VastaaPoista