sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Iiris-rukka ja muut kaltoin kohdellut

Tein perjantain kauppareissulla heräteostoksen ja otin lehtihyllystä euron tarjouksena myydyn uutuuden, Iiris-nimisen naistenlehden. Se oli hyvä ostos sillä 130-sivuinen lehti oli täynnä hyvin tehtyjä, erittäin kiinnostavia juttuja.


Lehti on selvästi tarkoitettu noin viisikymppisille naisille, joita kiinnostavat muutkin asiat kuin muoti, ruoka ja juorut. Oli siellä vähän niitäkin, mutta ei niin paljon kuin monissa muissa lehdissä, joissa ei paljon muuta olekaan kuin ruokaohjeita.

Hyvä lehti siis, kelpo tavaraa kaikin puolin.

Minun ei kuitenkaan pitäisi kehuskella Iiristä, sillä sen kustantaja on Sanoma Magazines joka ei tällä hetkellä ole kovin hyvässä huudossa freelancetoimittajien keskuudessa. Sanoma Magazines Finland eli SMF kun on vaatinut sinne kirjoittavia vapaita toimittajia allekirjoittamaan sopimuksen, jota toimittajat eivät voi hyväksyä. Sopimuksesta ei neuvotella, se on joko tai.

Tarjottuun "sopimukseen" sisältyy muun muassa kohta, jossa freelancer lupaa pyytää haastateltavaltaan kirjallisen luvan siihen, että haastattelussa syntynyttä materiaalia saa käyttää missä tahansa kustantajan haluamassa kohteessa, jopa sellaisissa joita ei ole vielä keksittykään.
En tiedä muista ihmisistä, mutta minä en ainakaan uskaltaisi antaa haastattelua mistään aiheesta jos en tietäisi, missä ja koska ja millaisessa yhteydessä se julkaistaan.

Aiheesta olisi paljonkin sanottavaa, mutta nyt sanon vain sen, että ei tämä ole mitään sopimista. Sopimus tarkoittaa sitä, että ensin sopimuksen osapuolet, siis molemmat tai kaikki neuvottelevat ja sitten yhdessä sopivat. Se, mitä on sovittu, pidetään.

Sopimuksia ei sanella eikä niitä muuteta yksipuolisesti.

En ole tässä asiassa osallisena, sillä en kirjoita SMF:n lehtiin. Olen ehkä joskus kirjoittanut, mutta siitä on paljon aikaa. Minulle ei siis ole tarjottu puheena olevaa sopimusta mutta jos olisi, en olisi laittanut siihen nimeäni.

Tässä on kyse aika isosta asiasta. Katsokaapa joskus jostain aikakauslehdestä, keitä siellä on töissä. Toimittajien nimet mainitaan lehden "laatikossa", usein alkusivuilla. Katsokaa sitten, ketkä niitä juttuja ovat kirjoittaneet; sieltä voi löytyä ihan eri ihmisiä. Ja löytyykin, sillä todella suuri osa kaikista lehtijutuista tehdään nykyään freevoimin.

Tämä tästä. Nyt kömmin yöpuulle Venla Hiidensalon Mediahuoran kanssa. Hiidensalo käsittelee tätä samaa aihetta, mutta taitaa tehdä sen paljon paremmin ja perusteellisemmin kuin minä. Lukekaa.

8 kommenttia:

  1. Ohhoh! Tätä en tiennyt, kun kehuin saman lehden omassa blogissani. Pistäkää yritys boikottiin, vaikka tiedän toki että se on vaikeaa, ainakin jos ei ole etujärjestöä. On olemassa sellainen lakipykälä, että jos sopimus on yksipuolisesti laadittu, riitatilanteessa sopimusta tulkitaan heikomman osapuolen hyväksi. Eli mitä tahansa skeidaa ei voi yksipuolisestikaan laadittuun sopimukseen kirjoittaa. Yritykset kyllä silti kirjoittavat, vaikka tietävät omien ehtojensa mahdottomuuden, mutta ehtoja laaditaankin usein pelkäksi 'pelotteeksi'. Mutta en ole lakimies, sopimusjuridiikkaan perehtynyt lakimeis voisi ehkä auttaa, jos sopimukseen on kirjoitettu kohtuuttomia vaatimuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin katsomassa, mitä olit sanonut Iiriksestä ja olen ihan samaa mieltä kanssasi.

      Tuosta SMF:n sopimuksesta on kyllä väännetty Suomen Journalistiliiton kanssa, mutta ilman sanottavia tuloksia. Ja yrityskin on boikotissa, sillä jo yli 300 toimittajaa ja kuvaajaa on luvannut olla allekirjoittamatta.

      Poista
  2. Tuo kuulostaa jo ihan kiristykseltä! Kaiken kaikkiaan kustantajat kai ovat siirtymässä yhä enemmän free lancereihin. Silloinhan työtä voi ostaa vain tarvittaessa ja sivukulut maksaa yrittäjä itse. (Minulla on ystäväpiirissä useampiakin lehtialan ihmisiä.)

    Mutta tuo Iiris! Ostin sen myös ja innostuin niin paljon, että laitoin heti työkaverillekin vinkin tekstiviestinä. Paras lehti pitkään aikaan. Mukavaa sekin, että lehden nimi kirjoitetaan suomalaisittain kahdella i:llä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä, että työtä ostetaan tarvittaessa ei tietenkään ole mitään väärää. Mutta tietysti työehtojen pitäisi silloinkin olla kohtuulliset.
      Tavallinen lehdenlukija ei varmasti tule ajatelleeksi, kuka ja millaisissa oloissa jutun on kirjoittanut. Näin kun tekee itse kirjoittajan työtä, ajattelee sitä aina ensimmäiseksi. Nykyään kun luen vaikka jotain downshiftaamista hehkuttavaa juttua mietin samalla, onko tämän kirjoittaja sama ihminen joka taannoin valitteli olevansa lähes rahaton ja romahtamispisteessä ja miettineensä päänsä puhki miten pääsisi jonnekin muualle töihin?

      Poista
  3. Se SMF:n sopimus on kyllä täyttä riistoa ja kaikenlisäksi asiantuntijoiden mukaan täysin laiton. En ole itse alalla, mutta kaupungilla (Helsinki) monet tuttavani puhuvat siitä.
    Kuulin, että toimittajienkin työolot SMF:ssä ovat huonot.
    Ja niin kuin se olisi monelle nuorelle haaveammatti!
    Voihan lehtiä kierrättää...ei ole pakko ostaa kaikkia itse - ja sillä tavalla osallistua boikottiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimittajan työ parhaimmillaan on maailman paras ammatti - minun mielestäni. Mutta toimittajilla, samoin kuin kaikilla muillakin ihmisillä, pitäisi olla mahdollisuus tehdä työnsä kunnollisilla ehdoilla ja hyvillä mielin.

      Poista
  4. No jo on uskomattoman härskiä, huhhuh. Sitä luullaan että saavat tehdä ihan mitä vaan koska ovat niin suuria ja mahtavia. Eihän tällaista missään nimessä voi hyväksyä, tällaiset sopimukset ovat kaikkien hyvien liiketapojen vastaisia ja epämoraalisia. Lisäksi ne likistävät toimittajat inhottavaan pakkorakoon.

    SMF myös haluaa toimittajilta kaikki tekijänoikeudet kaikkiin juttuihin itselleen, eikö niin?

    Kiitos tästä opetuksesta, eipä tosiaan ole tullut ajatelleeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivistelmä SMF:n sopimuksesta on vapaasti nähtävissä Suomen Freelance Journalistit ry:n sivuilla.

      Eihän tuollaisia tule ajatelleeksi, jos ei itse ole alalla.

      Poista