Puolen tunnin tinki tuli tänään täyteen Sir Elwoodin Hiljaisten Värien ihanan Neiti Kevään kohdalla. Kappaleella on minulle ihan erityinen merkitys. Kaksikymmentä vuotta sitten kun se oli uusi ja sitä soitettiin paljon radiossa, odotin kuopukseni syntymää. Minusta on aina tuntunut siltä, että laulussa puhutaan meistä:
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin.
Neiti Kevään pikkuisia kamppeita on tässä. Otin kuvan taannoin kun siivosin vaatehuonetta ja ajattelin, että jos vaatteet häviävät jonnekin niin on ainakin kuva. Vaikka tuskinpa nämä minnekään häviävät kun ovat tähänkin asti säästyneet.
Silloin kaksikymmentä vuotta sitten elettiin aika tarkkaan näitä samoja päiviä kun olin jo Heidekenin synnytyslaitoksella valmiina ottamaan kuopuksen vastaan. Heidekeniä ei ole enää ja silloinkin sen lakkauttamisesta oli käyty kovat kiistat. Olin itse puolustanut laitosta kiivaasti kaupunkilehden kolumnipalstalla ja otin ainakin ihan pienen siivun itselleni siitä ansiosta, että laitos yhä toimi. Aika pian se sitten kuitenkin suljettiin.
Kuopus ei ottanut heti ensi varoituksesta syntyäkseen ja sen takia jouduin odottamaan laitoksella monta päivää. Siellä eräs kokenut kätilö sanoi, että kunhan tulee kunnon kevätmyrsky niin kyllä se siitä sitten. Ja näin kävi; kun tuuli nousi ja alkoi kolkutella tosissaan arvokkaan vanhan rakennuksen kattopeltejä, minullekin tuli viimein asiaa synnytyssaliin. Kiireistä asiaa tulikin.
Sir Elwoodin Hiljaisten Värien kappale kuulostaa joka kerta ihmeen tuoreelta ja aina yhtä kauniilta ja liikuttavalta.
Neiti Kevät itse taitaa olla tällä hetkellä tarjoilemassa pizzaa keskustan pizzeriassa; myrsky-yönä syntyneestä potkuhousuveijarista on kasvanut reipas pieni tarjoilijanalku.
Ihana tarina Äiti rakas!
VastaaPoista- Kuopus
Kiitos, Kullannuppu!
Poista