Erikoisia vaatteita ja vähän sisustusta

Kävin tänään käsityömessuilla tyttäreni kanssa. Laitan muutaman kuvan. Ensimmäisessä on innokas käsityöharrastaja Pirkko, jolla on aina enemmän hyvää tahtoa ja värikkäitä suunnitelmia kuin aikaa ja puhtia toteuttaa niitä.

Turun Messu- ja kongressikeskuksessa oli paljon ihmisiä, vaikka siltä ei näytä. Kuvassa vain sattui olemaan suvantokohta tungoksessa.

Tässä on hauskasti keksitty tehdä lampetteja vanhoista kakkuvuoista. Samaan tyyliin oli tehty kattokruunuja pyöreistä kakkumuoteista, joihin oli ripustettu vanhoja lusikoita ym.

On sanonta, jonka mukaan aika tavaran kaupitsee. Tässä jos missä se nähdään. Jos nyt haluaa olla kehityksen kärjessä ja oikein tuleva huippumuodinluoja, on viisasta katsoa omia kaappejaan Sillä Silmällä. Sähkökirjoituskoneista tulee tuota pikaa himoittua keräilytavaraa; ne nostetaan eteisen lipaston päälle ja niiden telan ympäri rullataan paperia jossa lukee Tervetuloa. Filmikamerat poseeraavat kansi auki keittiön ikkunalla yrttejä pursuillen. Tietokoneiden hiiristä askarrellaan kuusenkoristeita ja pesuhuoneiden ehtymättömät pesupallovarastot muuttuvat antistress-alustoiksi.

Messuilla oli paljon kauniita vaatteita ja mahtavia värejä, kuten tässäkin.  Itse en osaisi pitää näin räikeänväristä vaatetta, mutta jollekin toiselle se varmasti sopii. Voisin kuvitella, että esimerkiksi opettajan päällä vaate olisi menestys, oppilaat katselisivat värikästä ilmestystä mielellään. Opettajan vaatteilla ja persoonalla on minun mielestäni suuri merkitys.

Yllä olevassa kuvassa on suosikkivaatteitani messuilla. Näiden pitämiseksi tosin tarvitsisi olla Metsänneito, niin sadunomaisia ja toisesta maailmasta vaatteet ovat. Ihania kuitenkin, kauniita katsella.

Näihin laukkuihin ihastuimme molemmat. Sanoin tyttärelle, että jos hän olisi vielä pieni tyttö, ostaisin hänelle tuollaisen laukun. Hän oli sitä mieltä, että isokin tyttö voisi tuollaista käyttää. Miksi ei?

Tämä puku oli kudottu, tehty kai pellavalangasta. Kudottu tai neulottu, miten haluatte.

Ostin kaksi kerää lankaa ja kuutosen sukkapuikot. Aion kutoa lapaset ja huovuttaa ne.

Messuilla tulee aina vähän pettynyt olo: vaikka jo kokemuksesta tietää toivon turhaksi, silti odottaa joka kerta löytävänsä tuotteita Messuhintaan eli halvemmalla. Messuhinnat noissa tuntui olevankin, vähän korotetut. Kun esimerkiksi ohuehko raidallinen neulehuivi maksoi 35 euroa täytyy ostajan olla melkoisessa messuhuumassa ostaakseen sen. Puhumatta retrotyylisestä kangaspalasta, josta pyydettiin 100 euroa.

Käsityöllä on arvoa, tottahan minä sen ymmärrän. Mutta ei kaikkea voi hinnoitella käsityöarvon mukaan edes käsityömessuilla.