sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Erikoisia vaatteita ja vähän sisustusta



Kävin tänään käsityömessuilla tyttäreni kanssa. Laitan muutaman kuvan. Ensimmäisessä on innokas käsityöharrastaja Pirkko, jolla on aina enemmän hyvää tahtoa ja värikkäitä suunnitelmia kuin aikaa ja puhtia toteuttaa niitä.


Turun Messu- ja kongressikeskuksessa oli paljon ihmisiä, vaikka siltä ei näytä. Kuvassa vain sattui olemaan suvantokohta tungoksessa.

Tässä on hauskasti keksitty tehdä lampetteja vanhoista kakkuvuoista. Samaan tyyliin oli tehty kattokruunuja pyöreistä kakkumuoteista, joihin oli ripustettu vanhoja lusikoita ym.

On sanonta, jonka mukaan aika tavaran kaupitsee. Tässä jos missä se nähdään. Jos nyt haluaa olla kehityksen kärjessä ja oikein tuleva huippumuodinluoja, on viisasta katsoa omia kaappejaan Sillä Silmällä. Sähkökirjoituskoneista tulee tuota pikaa himoittua keräilytavaraa; ne nostetaan eteisen lipaston päälle ja niiden telan ympäri rullataan paperia jossa lukee Tervetuloa. Filmikamerat poseeraavat kansi auki keittiön ikkunalla yrttejä pursuillen. Tietokoneiden hiiristä askarrellaan kuusenkoristeita ja pesuhuoneiden ehtymättömät pesupallovarastot muuttuvat antistress-alustoiksi.



Messuilla oli paljon kauniita vaatteita ja mahtavia värejä, kuten tässäkin.  Itse en osaisi pitää näin räikeänväristä vaatetta, mutta jollekin toiselle se varmasti sopii. Voisin kuvitella, että esimerkiksi opettajan päällä vaate olisi menestys, oppilaat katselisivat värikästä ilmestystä mielellään. Opettajan vaatteilla ja persoonalla on minun mielestäni suuri merkitys.


Yllä olevassa kuvassa on suosikkivaatteitani messuilla. Näiden pitämiseksi tosin tarvitsisi olla Metsänneito, niin sadunomaisia ja toisesta maailmasta vaatteet ovat. Ihania kuitenkin, kauniita katsella.


Näihin laukkuihin ihastuimme molemmat. Sanoin tyttärelle, että jos hän olisi vielä pieni tyttö, ostaisin hänelle tuollaisen laukun. Hän oli sitä mieltä, että isokin tyttö voisi tuollaista käyttää. Miksi ei?

Tämä puku oli kudottu, tehty kai pellavalangasta. Kudottu tai neulottu, miten haluatte.

Ostin kaksi kerää lankaa ja kuutosen sukkapuikot. Aion kutoa lapaset ja huovuttaa ne.

Messuilla tulee aina vähän pettynyt olo: vaikka jo kokemuksesta tietää toivon turhaksi, silti odottaa joka kerta löytävänsä tuotteita Messuhintaan eli halvemmalla. Messuhinnat noissa tuntui olevankin, vähän korotetut. Kun esimerkiksi ohuehko raidallinen neulehuivi maksoi 35 euroa täytyy ostajan olla melkoisessa messuhuumassa ostaakseen sen. Puhumatta retrotyylisestä kangaspalasta, josta pyydettiin 100 euroa.

Käsityöllä on arvoa, tottahan minä sen ymmärrän. Mutta ei kaikkea voi hinnoitella käsityöarvon mukaan edes käsityömessuilla.

4 kommenttia:

  1. Hämeessä lapsena sukat kudottiin. Kun sitten menin Kuopioon, minulle pontevasti tehtiin selväksi, että kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan. Ja ne ovat ainoat oikeat termit. (Tosin en ymmärrä, mitten murre voi väärin, mutta näin se kuulemma on)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on aina kudottu, sekä sukkia että mattoja. Neulominen kuulostaa jotenkin hienostelevalta. Murreasioitahan nämä ovat, eikä niistä sovi kiistellä eikä mielestäni antaa ehdottomia ohjeitakaan.

      Poista
    2. Olen ihan samaa mieltä; meilläkin aina kudotiin ja kudotaan edelleen. Toinen asia josta minua Kuopiossa kiusattiin, oli ne takissa käsien kohdalla olevat kappaleet. Meillä Hämeessä ne nimittäin ovat hiat (olisi kuulemma pitänyt sanoa että hihat).

      Kuvassa taitaa näkyä sinun syntymäpäivälahjalaukkusi. Hyvännäköinen, kaunis väri ja malli!

      Poista
    3. Hiat on minullekin tuttu ilmaisu, tosin en itse käytä sitä. Mistä päin Hämettä olet kotoisin? Minulla äidin puolen suku on Loimaan seudulta ja sieltä on tarttunut paljon sanoja.

      Syntymäpäivälaukku on tosiaan kuvassa. Olen siihen edelleen tyytyväinen, kävin vain laitattamassa hihnaan pari reikää lisää, kun hihna jäi muuten liian pitkäksi; laukku onkin miesten mallistosta.

      Poista