Terveydestä

Tänään puhutaan terveydestä. Päivän kuva tukee teemaa mitä parhaiten.

Korvapuustit eivät ole mitään funktionaalista ravintoa, mutta kun niitä leipoo harvoin, saa ne myös syödä hyvillä mielin. Leivoimme eilen tyttären kanssa ja muutama pulla on vielä jäljellä.

Viime blogikirjoituksessani puhuin ratsastuksen kaikin puolin hyvää tekevästä vaikutuksesta. Lukijani Kanaemo kommentoi kirjoitusta ja kommenttien yhteydessä otti puheeksi myös reuman. Ensin ajattelin kirjoittaa asiani vielä vastauksena Kanaemolle, mutta kun haluan jakaa tämän kaikkien muidenkin kanssa niin tässä tulee:

sain monta vuotta sitten hammaslääkäriltäni, turkulaiselta Roope Lehtiseltä erään ohjeen. Olin nimittäin juuri kertonut saamastani osteoporoosidiagnoosista mihin Lehtinen vastasi työntämällä käteeni kopion eräästä lehtiartikkelista. Se taas kertoi miehestä, joka oli kehittänyt lääkkeen syöpää ja monia muita sairauksia vastaan. Minulla ei enää ole sitä artikkelia, joten en muista, kuka mies oli tai missä, mutta itse rohto on todella yksinkertainen ja kaikkien saatavissa. Siihen tarvitaan vain bulgarianjogurttia ja kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä. Tilkka öljyä sekoitetaan jogurttiin hyvin ja sitten vain syödään. Artikkelin mukaan syövän hoitoon tarvitaan puoli purkillista päivässä.

- Siinä sinulle osteoporoosilääkettä, sanoi Lehtinen kopion antaessaan. Sitten hän kertoi, että oli itse parantanut reumansa tuolla seoksella.

Nyt huomatkaa, että minä en väitä mitään. Kerron vain, mitä varmasti tiedän kuulleeni ja lukeneeni. Haluan jakaa tämän tiedon sen tähden, että jos joku saa apua tästä ei ole mitään syytä pitää tietoa vain itselläni.

Olen käyttänyt jogurttirohtoa aika säännöllisesti. Se on hyvää eikä ainakaan haitallista millään tavoin. Osteoporoosini ei ole pahentunut, päinvastoin vähän parantunut, mutta siihen vaikuttavat varmasti myös tunnollisesti ottamani, lääkärin määräämä lääke sekä liikunta. Muista vaivoista en osaa sanoa, kun minulla ei niitä ole. Voi olla, että joku vakava sairaus iskee jo huomenna mutta tänään, 54-vuotiaana, olen fyysisesti ja henkisesti täysin terve.

Olen kertonut jogurttiohjeesta ainakin kolmelle syöpäpotilaalle. Se ei parantanut heitä, kaksi heistä kuoli sairauteen. Molemmat tosin kertoivat, että seoksen nauttiminen olisi helpottanut heidän oloaan. 

Jogurttirohdon lisäksi käytän havupuu-uutejuomaa ja kalsiumia. Terveydestä puhuttaessa en voi olla myöskään mainitsematta tohtori Nebil Al-Marayatia, jolta sain avun levottomiin jalkoihini muutama vuosi sitten. Tällä bagdadilaissyntyisellä tohtorilla on Acu+ -niminen klinikka Raisiossa. Jokainen, joka kärsii levottomista jaloista tietää, miten piinallinen ja rajoittava vaiva se on, ei voi esimerkiksi käydä teatterissa tai elokuvissa kun ei pysty istumaan paikoillaan.

Ajattelen niin, että jokainen on ensisijaisesti vastuussa omasta terveydestään. Pitää yrittää elää sillä tavoin, ettei tee vahinkoa itselleen. Jos tekee, on turha itkeä. Kuulostaa kovalta, mutta sanon rehellisesti, mitä ajattelen. Vertaan tätä siihen, että jos joku ostaa uuden auton ja ajaa sillä tahallaan päin seinää, on tyhmä jos haluaa rahansa takaisin, koska auto hajosi. Sitten on tietysti valtava määrä muttia  ja josseja ja sekä-ettiä, erilaisia elämäntilanteita ja eri tasoisia kykyjä käsitellä ongelmia ja selvitä niistä.

Olen aina suhtautunut avoimesti ns. vaihtoehtohoitoihin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö luottaisi myös tavallisiin lääkäreihin - eivät nämä kaksi asiaa sulje toisiaan pois. Loppujen lopuksi on yhdentekevää, miten matka tehdään jos kuitenkin päästään perille.