Ensimmäinen sauna maalla tänä vuonna. Kyllä oli mukavaa päivän ahkeroinnin jälkeen. Puolet talosta on nyt siivottu.
Perusteellinen kevätsiivous on jonkunlainen siirtymäriitti kodista toiseen. Eihän sillä sellaista oikeasti puhdistavaa vaikutusta ole kuin ehkä luulen ja toivon. Hiiret ovat juhlineet täällä koko talven ja jos ne haluavat tartuttaa meihin myyräkuumeen tai jonkun muun taudin, se kyllä tulee, vaikka kuinka konttaisin pitkin lattioita tolurättieni kanssa.
Minulla ei ole mitään hiiriä vastaan, kunhan ne eivät tiputtelisi papanoitaan joka paikkaan. Hiiret ovat kauniita ja älykkäitä eläimiä ja silloin, kun ostimme Vanhan Maatilan, en edes ajatellut yrittää hävittää niitä. Olen yrittänyt elää niin, etten tapa ketään ja oletin, että voimme elää sovinnossa täällä kaikki, me ja hiiret. Mieleni muuttui, kun löysin lapsen sängystä hiirenpesän. Eläimet olivat ylittäneet valtuutensa pahasti ja minä pistin kovan kovaa vastaan. Nyt olen aika ekspertti hiirten tappamisessa, ikävä kyllä. Silti niitä riittää.
Maalla on aina hiiriä, on aina ollut. Kun kaupunkilaiset toteuttavat unelmansa ja muuttavat maalle, kannattaa ajatella tämäkin asia etukäteen. Se, että hiiri vilahtaa keittiössä, ei ole syy hälyttää tuholaistorjujaa ja keittiökauppiasta.
Kävin muutama vuosi sitten haastattelemassa erästä naista, joka asui vanhassa kyläkoulussa. Hän muisteli heidän muuttoaan ja päivää, jolloin hän täysin valmistautumattomana oli nähnyt talossa ensimmäisen hiiren. Hän oli ollut yksin kotona keittiössään, kun hiiri oli juossut lattian poikki ja livahtanut isoon komeroon. Nainen oli järkyttynyt sydänjuuriaan myöten. Hän oli teipannut komeron ovenpielet maalarinteipillä jotta hiiri ei pääsisi karkuun ja paennut sitten lähimmän huoltoaseman baariin odottamaan, että mies tulee kotiin ja tekee asialle jotain.
Me tietysti naureskelimme muistolle. Molemmat tiesimme, että jos vanhan talon asukas pelkää noin paljon hiiriä, hän saa muuttaa kokonaan sinne huoltoaseman baariin.
Uurastus jatkuu huomenna. Kaupungissa en kehtaisi viedä mattoja ulos pyhäpäivänä, mutta täällä syrjässä voin siihenkin jumalattomuuteen syyllistyä.
Me muuten muistimme vasta illalla, että tänään on hääpäivämme. 29 vuotta tuli täyteen. Meillä ei yleensä ole mitään hääpäiväjuhlia vietetty, mutta ensi vuonna voisi yrittää.
Eilen illalla pihalla juoksi muhkea kettu. Ja Pupu Mustakorva kävi loikoilemassa lipputangon juurella ja silmäilemässä talvisten tuhotöittensä jälkiä. Molemmat olisivat saaneet äkkilähdön, ellei Nonna olisi jo maannut omalla sohvallaan pää tyynyllä ja silmät kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti