torstai 7. huhtikuuta 2011

Takaisin sorvin ääreen

Ensimmäinen kunnon työpäivä takana. Tapasin aamupäivällä mukavan nuoren parin, jolla oli yhteinen yritys ja hienoja ideoita. Löysin taas kerralla tämän työn suolan kun kuuntelin heidän tarinaansa joka koostui paitsi lahjakkuudesta ja muutamista onnenpotkuista, myös sinnikkyydestä, rohkeudesta ja ahkeruudesta. En yhtään ihmettele, vaikka he olisivat tulevaisuuden armiratioita ja vuokkonurmesniemiä.

Iltapäivän istuin elinkeinofoorumissa Datacityssä. Paikka on vihonviimeinen sen takia, että lähistöltä ei tahdo millään löytää parkkipaikkaa. Minulta kului puoli tuntia ja yksi hukkaan heitetty kaksieuroinen ennen kuin sain autoni jonnekin puolen kilometrin päähän ja puoliksi luvattomaan paikkaan. Se kolikko meni, kun ajoin ensin Datacityn parkkialueelle toteamaan, ettei siellä ollut yhtään tyhjää paikkaa ja pistin kolikon automaattiin jotta pääsin pois. Viheliäistä. Lemminkäisen- ja Joukahaisenkadun alueet ovat pysäköinnin suhteen tukkoisimpia Turussa ja jos alueelle jotain pitäisi rakentaa, niin lisää parkkitaloja. Sen sijaan sinne näkyi olevan rakenteilla taas uusi kerrostalo. 

Elinkeino- ja kaikki muut foorumit ovat varmasti tarpeellisia, mutta eivät ne kovin elähdyttäviä ole. Koska ihminen ei kuitenkaan voi aina tehdä sitä, mitä haluaa, on useimmiten tehtävä vain se, mitä pitää. Niinpä istuin korva tarkkana loppuun saakka. Tosin sitten, kun iltapäivä eteni pitemmälle ja varsinkin kahvitauon jälkeen, mieleeni tuli monta kertaa muuan tapaus iltalukiosta. Siellähän systeemi on varsin vapaa sikäli, että oppilaat istuvat tunneilla jos tahtovat ja saavat mennä ja tulla kuten haluavat. Tätä tilaisuutta varsinkin nuoremmat oppilaat käyttivät surutta hyväkseen. Kerran matematiikantunnilla aihe taisi olla sen verran hankala, että yksi ja toinen parikymmenpäisestä ryhmästämme tunsi äkillistä tarvetta poistua. Opettaja opetti sinnikkäästi, vaikka tuolit kolisivat ja ovi kävi. Lopulta, kun luokassa ei ollut enää paljon ketään, hän parkaisi: "Älkää nyt kaikki lähtekö!"

Turussa sataa parhaillaan räntää. Sataa nyt mitä hyvänsä, niin viikonloppuna aion mennä käymään mökillä. Tiedän, että hiiret ovat pitäneet siellä oikeita orgioita koko talven kenenkään häiritsemättä ja ennen kuin siellä voi taas asua, kaikki irtain on tuotava kaupunkiin pestäväksi.

Nyt menen vähäksi aikaa jatkamaan tilkkupeittoprojektia. Yritän tehdä sitä joka päivä vähän. Menetelmä on osoittautunut varsin toimivaksi silloin, kun on tehtävä isoja juttuja vaikka aikaa ei oikein olisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti