lauantai 2. huhtikuuta 2011

Koiran kanssa menee paremmin vaikka laskeminen ei onnistu

Olin laskenut väärin. 144 ei tilkkua ei riitä läheskään uuteen päiväpeittooni, tarvitsen niitä melkein sata enemmän. Eikä ollut mikään vaikea lasku, mutta pieleen vain meni.

Voi olla, että kankaat eivät riitä.

Koiran kanssa menee paremmin. Se on kulkenut viime päivät niin nätisti minun vieressäni, että epäilen sen olevan jotenkin kipeä. Tai sitten sekin on saanut Tammialan Koirakoulusta sähköpostia.

Esimerkiksi tänään olen kävellyt sen kanssa kaksi kertaa koirapuistoon. Matka kestää yhteen suuntaan noin 25 minuuttia. Nonna ei edes yrittänyt vetää eikä sännätä minnekään. Olemme jopa ohittaneet ainakin yhden koiran ilman rähinää ja autoja, joiden perään se ennen yritti lähteä, se ei ole edes huomannut. Vain liikennevalot ovat yhtä huono paikka kuin aina ennenkin: jos niissä tulee toinen koira vastaan, Nonna menee pois tolaltaan.

Normaalisti en käy kahta kertaa päivässä puistossa, mutta tänään menin, sillä ensimmäinen yrityksemme mennä puistoilemaan ei onnistunut. Puiston aidalla oli vastassa dalmatialainen, joka näytteli hampaitaan ja Nonna vastasi samalla mitalla. Turha siis mennä kokeilemaan onneaan, jos jo alku on tuollainen. Muuten puistoilu on sujunut hyvin ja Nonna on leikkinyt iloisesti jopa aikuisen belgianpaimenkoiranartun kanssa, mustan koiran, joita se erityisesti on inhonnut.

Ihmettelen tätä muutosta. Voiko se, että olen päättänyt tehdä lopun kiskomisesta ja remmiräyhäämisestä ja ilmoittanut meidät käytöskursseille, muka vaikuttaa näin? Vai eikö koira pitkän poissaoloni jälkeen muista, että minä olen se sama nainen, jota se on retuuttanut remminjatkeena?

Onhan tietysti mahdollista ( ja todennäköistä) että matkani aikana koiravastaavat Niina ja Laura ovat tehneet ihmeitä, eikä minulla ole asian kanssa mitään tekemistä.

Ja jos koira ei vielä ole kipeä, se saattaa kohta olla. Lenkkipolun varteen oli taas jätetty leipää ja Nonna ehti nielaista palasen ennen kuin ehdin edes huomata kunnolla. Kulkukoiraksi syntynyt ei jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä, kun on syömisestä kysymys. Ikävä kyllä sen vatsa ei kestä vehnäjauhoja. Tai rotanmyrkkyä - sitähän aina joskus yritetään ihmisten lemmikeille tarjota tällä tavalla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti