perjantai 31. toukokuuta 2013

Loppuun käsitelty



Elämässä tulee joskus hetkiä, jolloin tietää, että jokin on saatettu loppuun ja on aika lähteä uusiin seikkailuihin. Yksi näistä harvinaisista hetkistä kohtasi minut viime viikolla, kun yhtäkkiä tiesin ihan varmasti, että eräs tehtävä on täytetty.

Onpa juhlallista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sahasin poikki leipäpuuni tukevimman oksan joka ei sekään ollut kuin ranteen paksuinen, mutta sitä sitkeämpi.

Vapaan kirjoittajan ei ehkä kannattaisi tehdä näin, ei varsinkaan näinä aikoina, kun työttömiä toimittajia on paljon ja tulee koko ajan lisää. Minulla ei ole mitään harhakuvia siitä, miten haluttua tavaraa työmarkkinoilla joku 55-vuotias kirjoittaja on. Epäilen vahvasti, ettei ihan revitä mihinkään töihin.




Kuva on työpöytäni viereiseltä seinältä. Kehyksissä on kopio Aino Kallaksen käsinkirjoitetusta  mietelmästä: "Rakastan lasta, aamua, uutta vuotta - kaikkea alkua."

Se ei ole tuossa siksi, että minä rakastaisin kaikkea alkua vaan siksi, että Kallas kirjoitti sen.

Alut ovat hankalia, aina ja kaikessa, mutta on kiinnostavaa nähdä, mitä niiden jälkeen seuraa. Siksipä en nytkään ole yhtään huolissani työasioistani, uskon, että kaikki järjestyy.

16 vuotta on silti pitkä aika. Sattumaa, ehkä, mutta edellinen, pitkä työsuhteeni kesti saman verran. "Työsuhde" tosin tarkoittaa vähän eri asiaa kuin niillä, joilla on ihan oikeita työsuhteita.

Tällaisesta freelancerin kevyt-työsuhteesta on äärimmäisen helppo sanoutua irti, noin käytännön tasolla tarkoitan. Ei irtisanomisaikoja, ei puheita eikä kakkukahveja (onko jossain muualla muka?).
Kävin vain ilmoittamassa päätoimittajalle, että minä en enää jatka.

- Harmi, mutta minkäs sille mahtaa, hän sanoi.

Ja oli ihan oikeassa. Ei sille mahda mitään.
 

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiva, kun jaksat niin uskollisesti käydä lukemassa!

      Poista
  2. Onnea uuden edessä - rohkea olet! Itse olen 2 kertaa lähtenyt tyhjän päälle ja molemmilla kerroilla olen saanut enemmän kuin taakseni jätin. Elämä on♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Paikoilleen jääminen on turvallinen vaihtoehto, mutta se tarkoittaa myös sitä, että asiat eivät muutu tai jos muuttuvat, se tapahtuu jonkun muun toimesta.
      Yksin työskentelevä ei koskaan saa ylennystä eikä palkankorotusta, ellei päätä itse myöntää niitä itselleen. Ei kyllä välttämättä saa silloinkaan, mutta onpa ainakin antanut itselleen mahdollisuuden. Enkä tarkoita nyt vain tai ehkä en ollenkaan aineellista, vaan henkistä hyvää.

      Poista