Myöhäiset istutukset

Täksi kesäksi itselleni asettamani tavoitteet alkavat täyttyä, kun pitkän perennapenkin uudistaminenkin on loppusuoralla.

Tänään iltapäivällä näytti tältä.

Kaivoin penkistä ylös kaiken muun paitsi hyvältä ystävältäni saamani Sarah Bernhardt -pionin (yläkuvassa etualalla) sekä toisen pionin, joka on ilmestynyt penkkiin ties mistä. Sen kohtaloa en ole vielä päättänyt.

Penkin uudistaminen lähti tarpeesta saada Sarahille lisää tilaa, se oli jäänyt niin pahasti erilaisten kurjenpolvien saartamaksi. Niin paljon kuin pidänkin kurjenpolvista, tähän uuteen penkkiin niitä ei taida tulla yhtään. Aloitin jo istuttamisen ja valitsin vanhoista kasveista vain loistosalviaa, pikkusydämiä, kuunliljoja ja syysleimuja. Karsin tosi rankalla kädellä entiseen verrattuna; viimeksi tavoitteenani oli Cottage Garden -tyyppinen hallittu sekamelska, mutta sain aikaan vain sekamelskan. Nyt tehdään siistiä ja säntillistä... reunat ovat hienot, eikö?

Uudistusprojektini ei sentään ole tullut kalliiksi. Olen ostanut vain multaa, 24 säkillistä, mikä on maksanut vähän yli 60 euroa. Kaikki on tietysti suhteellista.

Aion viipyä maalla torstaihin saakka. Minulla on ensi viikolla tällä suunnalla monta jutuntekoa, joten on kätevää jäädä tänne. Pyysin yliopistolla opettajaltamme, että saisin tiistain luentomateriaalit sähköpostissa, näin minun ei tarvitse ajaa pimeällä edestakaisin Laitilan ja Turun väliä. Torstain luennolle yritän ehtiä, luulen, että on hyvä olla paikan päällä mahdollisimman paljon.

Mutta nyt menen saunaan ja sitten katson ensimmäisen jakson uutta kotimaista Moskaa. Odotan tosi paljon tuolta juorulehden toimitukseen sijoittuvasta sarjasta. Mukavaa ehtoota vain kaikille muillekin!

Puutarhaharrastelijan tunnustuksia

Alla olevassa kuvassa on ihana kukkapenkki.

Vitsi. Kuvassa on kukkapenkki, jonka piti olla ihana.

Kävin tänään tämän kimppuun lapion kanssa ja ryhdyin kaivamaan kasveja ylös. Penkissä on erilaisia kurjenpolvia, kuunliljoja, kevätpikkusydämiä, loistosalviaa, syysleimuja, pioneja, ruusuja,vuorikaunokkia, ritarinkannuksia sekä tosi paljon maahumalaa, jonka ei edes pitäisi olla siellä. Jokainen ymmärtää, etteivät kaikki mahdu olemaan yhtä aikaa tällaisessa vaatimattomassa pikku penkissä.

Ei minusta taida tulla puutarhuria ikinä. Kerron profiilitiedoissani, että harrastan puutarhanhoitoa ja se on totinen tosi, sillä olen harrastelija siinä asiassa jos kuka. Ja mitä enemmän ja mitä kipeämmin kompastellen harrastan puutarhaani, sitä enemmän epäilen, että kaikki kauniit kuvat puutarhakirjoissa ja -lehdissä ovat HUIJAUSTA! Samoin kuin kertomukset puolentoista hehtaarin kukoistavien ja moitteettomien puutarhojen omistajista, jotka tekevät kaiken itse, eivätkä käytä minkäänlaisia torjunta-aineita. Ei voi olla totta.

Kun ostimme Vanhan Maatilan, tässäkin kohtaa kasvoi ruohoa polveen asti. Tein istutuksen alusta asti ja kuulin vasta myöhemmin, että samassa paikassa on joskus ollut kukkapenkki. Ja siinä on kasvanut pioneja. Tänä kesänä huomasin, että penkissä kasvaa pioneja, joita en muista istuttaneeni. On mahdollista, että unohdan istuttaneeni jotain, mutta en pidä mahdollisena, että olisin ostanut kyseiset pionit sillä ne ovat väriltään sellaisia, joita en ostaisi. Ei ole muuta mahdollisuutta, kuin että muinaiset pionit ovat jotenkin innostuneet kasvamaan. Siemenestä? Tietääkö joku, onko se mahdollista?

Nyt aion kaivaa kasvit ylös - pioneja lukuun ottamatta - kohentaa penkkiä ja istuttaa kasvit uudestaan. En kaikkia enkä kaikkia lajejakaan, haluan penkistä siistin ja hallitun kokonaisuuden. Olen siis jo lähtökohtaisesti hakoteillä.

Lähetin jo naapuriin vähän neidonkurjenpolvia. Yritin keksiä, kuka muu voisi tarvita jakotaimia, mutta ei tullut mieleen.

Saa ilmoittautua.

Ennustuksia ja luonnonhenkiä

Pääskyset tulivat tänään. Ensin ilmestyi yksi. Se istui uupuneena sähkölangalla ja suki höyheniään. Sitten saapui toinen ja kohta ne jo lensivät sisään ja ulos suulin seinässä olevasta aukosta, pellon ja pihan yllä, edestakaisin, täydessä työssä.

Ihmisille pääskyset tuovat iloa ja lupaavat kesää, mutta millaista mahtaa olla elämä pääskysen näkökulmasta? Hirmuisen pitkiä muuttomatkoja ja uupumatonta työtä.

Raine luki minulle tänään iltalehden horoskooppia, jossa Kaloille luvattiin, että olet viikonloppuna tosi tarmokas ja saat paljon rästihommia tehtyä. Lopuksi tapaat vielä mukavia ihmisiä ja vietät hauskoja hetkiä heidän kanssaan.

Horoskooppi piti täysin paikkansa. Se oli tietysti puhdas sattuma, sillä olen itsekin aikoinaan kirjoittanut sen verran horoskooppeja, että tiedän yhtä ja toista niiden luotettavuudesta. Sain kuitenkin paljon aikaiseksi ja kun lähdin kohti kaupunkia, kävin vielä tekemässä yhden haastattelun todella mukavien ihmisten luona valtavan mielenkiintoisessa paikassa. Siitä ei kuitenkaan nyt enempää, sillä minähän olen kirjoittamassa aiheesta juttua, eikä ole sopivaa syödä kuormasta.

Melkein viime töikseni maalla siistin vielä ison kiven ympärystän.

Kivi on aika iso ja kuten näkyy, se on haljennut kahteen osaan. Halusin tuoda sitä jotenkin esiin, joten laitoin sen ympärille ensin mansikkamuovia ja toin sitten hiekkaa päälle.

Kiven edustalla kasvaa kurjenpolvea ja helmililjoja. Nyt toukokuussa puska kukkii sinisenä, mutta myöhemmin kesällä, kun kurjenpolvi on kukassa, väri on sinivioletti.

Islannissa elää uskomus, jonka mukaan kiviä ei saa siirtää, koska niiden alla asuvat menninkäiset ja keijut ja muut luonnonhenget voivat suuttua. Jos asiassa on perää, on tämä kivi jos mikä varteenotettava maahisten asuinpaikka.