Rakastan Lappia. Hiihtäminen on mukavaa. Haaveilen Lapissa vaeltamisesta usein.
Ja kuitenkin ensimmäinen, mitä ajattelin oli ei. En minä millään voi.
Olen tosi huono lähtemään minnekään. En tiedä, onko se hyvä vai huono ominaisuus, mutta nyt se ainakin harmittaa minua. Onko pakko olla näin ikävä ihminen? Ihme, että joku edes pyytää.
Ehkä kuitenkin lähden. Saa nyt katsoa, täytyy miettiä
Olin juuri ollut kylvyssäkin ( mitä se tähän asiaan vaikuttaa?).
Kylpeminen on vaivalloista puuhaa. Viime vuonna en kylpenyt kertaakaan ja tämä tämänpäiväinen taitaa olla tämän vuoden ainoa kerta. Kuka tietää, vaikka tämä olisi ollut viimeinen kerta täällä? Tarkoitan vain sitä, kun tahti on näin harvaa.
Tästä päästäänkin taas muuttoteemaan. Selaan joka päivä Etuoven ja Oikotien myytäviä taloja. Siellä on nyt yksi, jota olen katsellut monta kertaa. Siinä ei ole juuri mitään niistä ominaisuuksista, joita olen listannut täytyy olla -listaani, mutta jokin siinä kuitenkin viehättää. Ainakin se, että talo on sisäpuolelta niin kammottavan ruma, ettei siellä tarvitsisi sääliä yhtään mitään.
Aamupäivällä kävin tekemässä yhden haastattelun vähän Turun ulkopuolella. Ajoin pientä paikallistietä pitkin maisemassa, joka oli juuri sellaista, missä mielelläni asuisin. Ajattelin, että jos täällä olisi joku talo myytävänä, tahtoisin mielelläni tietää.
Nyt illalla seikkailin taas asuntomarkkinoilla ja päädyin tutkimaan sitä rumaa taloa. Ja kuinka ollakaan, se on juuri sen tien varressa, jota tänään ajoin. Luulenpa, että kun Raine tulee kotiin (ensi viikolla) käymme ensimmäiseksi katsomassa Rumilusta.
Nyt toivon, etteivät huomiseksi ennustettu uusi myrsky ja erittäin huono ajokeli toteudu, kun minunkin täytyy lähteä maaseudulle. Yritetään ajaa varovasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti