Lapsivieraita

Eilinen ilta kului tärkeissä valmisteluissa, sillä olin kutsunut tänään lapsivieraita. 8- ja 10-vuotiaat lapsenlapseni eivät olleet koskaan tavanneet Kreikassa asuvan serkkuni 11-vuotiaita kaksosia ja nyt, kun tilaisuus tuli, kutsuin kaikki neljä tänne Ruusupensaan taakse.

Aloitimme tutustumisen selvittämällä sukulaisuussuhteet. Piirsin pienen sukupuunkin; tässä näin, tässä ovat Lauri ja Alli ja heille syntyvät nämä lapset ja heille taas nämä ja me olemme tässä kohtaa joten te olette vähän niin kuin pikkuserkkuja tai sovitaan, että serkkuja vaan. Sukua joka tapauksessa.

Pyysin lapsia myös piirtämään kuvat omista kotitaloistaan, joita toiset eivät ole nähneet.

Kuvassa alhaalla on Suomen serkkujen talo ja ylhäällä ylösalaisin Kreikan serkkujen talo. Molemmissa on paljon lemmikkieläimiä, sillä me olemme eläinrakasta sukua, jossa minä yhden koiran omistajana edustan säälittävää vähemmistöä.

Lapset tulivat hyvin toimeen keskenään ja toivon, että tämä päivä on alkua jollekin, joka kantaa aikuisuuteen asti. Ei ainoastaan sukulaisuussuhteena vaan myös laajempana näkökulmana maailmaan, siihen, että ihmiset ovat kaikki tietyllä tavalla samanlaisia kansalaisuudesta tai ulkonäöstä riippumatta.

Olipa mukava päivä! Nyt haaveilen jo täyttä päätä siitä, että sitten kun meillä on se uusi koti, jossa tietysti on iso keittiö ja ihana piha, pidetään oikein sukujuhlat.
Kutsut - ainakin alustavat - kannattaisi varmaan lähettää jo huomenna, sillä kokemuksesta tiedän, että edes oman perheen saati koko suvun saaminen yhteen paikkaan samaan aikaan on todella vaativaa.