Painettua väärinkäsitystä ei pysty oikaisemaan

Eihän kukaan vain ajatellut, että kun kirjoitin eilen vanhemmista, tarkoitin kaikkia vanhempia? En tietenkään tarkoittanut, vaikka käytinkin yleistävää ilmaisua. Tajusin vasta tänään, että joku on saattanut loukkaantua. Pitäisi aina ajatella kahteen kertaan, ennen kuin kirjoittaa ja varsinkaan julkaisee mitään, mutta malttaako sitä? Ei tietenkään.

Painettu sana on kauhean vahva työkalu.Kurjinta on se, että kun joku juttu kerran on julkaistu niin olipa se totta tai ei, se jää elämään. Virheitä voi yrittää oikaista, mutta se ei paljon auta. Joku on kuitenkin jo ottanut väärän tiedon käyttöönsä, pitää sitä oikeana ja levittää eteenpäin.

Minäkin olen monet kerrat joutunut katumaan kirjoituksiani. Joskus on naapurisopukin ollut koetuksella.

Viimeksi mainitusta on tosi paljon aikaa, joten nyt en todellakaan puhu nykyisistä naapureistani; nämä kyseessä olevat ihmiset ovat jo kauan sitten muuttaneet pois.
Kirjoitin niihin aikoihin kolumneja paikalliseen kaupunkilehteen ja olin taas nuoruuden innossa ja erinomaisen viisaana ollut vahvasti jotain mieltä jostain, joka jotenkin liittyi lasten kasvatukseen. Pari saman pihan äitiä oli kuvitellut, että tarkoitin heitä ja heidän lapsiaan. Ihmettelin, kun naiset lakkasivat tervehtimästä ja jos heidän lapsensa tulivat lähellekään meidän portaitamme, kävivät kiireesti nappaamassa nämä pois.

En enää muista, miten asia sitten tuli esiin, mutta jotenkin se tuli ja kova huuto siitä syntyi ja hyvä, kun äidit eivät käyneet kimppuuni. Minä olin ihan kauhuissani ja yritin selittää, etten ollut hetkeäkään ajatellut oman pihan lapsia eikä olisi syytäkään, mutta en saanut puhua loppuun asti kun toinen äideistä silmät raivosta leimuten kiljaisi: "Älä selitä!" ja käänsi selkänsä.

Välit eivät siitä enää lämmenneet enkä koskaan saanut tilaisuutta kertoa, mitä oikeasti olin tarkoittanut. Sitten, kun aikojen päästä toinnuin järkytyksestä, alkoi toisaalta huvittaa; pidetäänkö minua todella niin tyhmänrohkeana, että uskaltaisin kirjoittaa naapureistani?

Muuten nämä 25 vuotta täällä Ruusupensaan takana ovat olleet naapurisopujen puolesta hyvää aikaa. En tiedä, millaisissa väleissä suomalaisissa taloyhtiöissä yleensä ollaan, mutta meillä ainakin ollaan hyvissä. Täällä ei ole vaivattu poliisia eikä oikeuslaitosta rajariitojen selvittelyssä.
Tai sitten minulta on mennyt jotain ohi.

Niin ja kuvasta sen verran, että se ei ole tältä talvelta, vaikka viime yönä olikin satanut vähän lunta.