torstai 6. syyskuuta 2012

Ja tästä se lähtee




Ruusupensaan takana on yhä elämää ja sitä alkaa taas olla täällä blogistaniassakin. Terve vaan.

Syksyn merkki on sekin, että "Puolukkahyytelöä" -kirjoitustani on luettu aika ahkerasti. Käyttäkää ihmeessä ohjettani mutta pitäkää kiirettä, puolukoiden on oltava puoliraakoja jotta hyytelö onnistuu. Tänä vuonna minulle kävi niin, että ensimmäinen satsi meni pieleen, vaikka osa marjoista oli vielä valkoisia. Ehkä keitin niitä liian vähän tai laitoin liian vähän sokeria - seuraava yritys onnistui.

Keväällä suomen kielen perusopintoni olivat vielä kesken. Niistä sen verran, että sain kokonaisuuden suoritettua hyvällä arvosanalla. Päätin, etten nyt syksyllä aloita mitään uutta opiskelua enkä aloitakaan, vaikka polte on kova. Yritän pidätellä itseäni ainakin alkuvuoteen, katsotaan sitten.

Pääasia meidän elämässämme tällä hetkellä (ja pitkälle tulevaisuuteen, pelkään) on remontti. Aloitimme kesäkuussa päätyasunnon remontoinnin myyntiä varten. Alla muutama kuva alkuvaiheesta.



Ensimmäinen kuva on yläkerrasta, jonka lattiaan on juuri tehty reikä tulevia portaita varten. Meillähän nämä vierekkäisten asuntojen yläkerrat ovat olleet yhdistettyinä siten, että kuvassa olevaan yläkertaan on kuljettu toisen asunnon yläkerran portaita ja tultu asuntojen väliin tehdystä ovesta sisään. Nyt siis tuo ovi laitetaan umpeen.






Näissä kahdessa kuvassa on asunnon keskikerrosta keittiöstä kuvattuna. Tarkoituksena on remontoida keittiö kokonaan. Viimeksi tänään keskustelimme siitä, pitääkö keittiön kaakelit vaihtaa vai ei. Minun mielestäni pitää, mutta taisin jäädä tappiolle. Yritin kuitenkin viedä viimeisen sanan mutisemalla, että jos tätä tehtäisiin meille itsellemme, niin varmasti vaihdettaisiin.

Emme ole koskaan asuneet näissä huoneissa, vain yläkerrassa, jossa on makuuhuoneemme ja minun työtilani. Tämä huoneen ja keittiön kokonaisuus on ollut vuokralla ja viimeksi siellä asui koiramme Nonna kämppäkaverinsa Niinan kanssa.

Niin, se koira. Nonna on muuttanut toiselle puolelle ja asuu taas meidän kanssamme. Rainen allergia on pysynyt ihmeen hyvin aisoissa. Huolestun joka kerta, kun hän aivastaa ja kysyn, joko laitetaan ilmoitus lehteen "Lahjoitetaan koiria" -palstalle. Vaikka en minä tosissani ole.
Raine sanoo aina, että ei laiteta, Nonna saa olla meillä elämänsä loppuun.

Toivon totisesti, että hän on tosissaan 

8 kommenttia:

  1. Mukava alkaa taas seuraamaan sinunkin kirjoituksiasi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva nähdä, että joku lukee, siksihän näitä kirjoitetaan.

      Poista
  2. Onpa mukava taas kuulla sinun kuulumisiasi. Olen jo odotellutkin. Ehdin jo miettiä, että hei, syyskuu tuli jo, kuinka kauan vielä odotan, ennenkuin laitan ilmoituksen lehteen tai nettiin tai jonnekin. Onko uusi koti jo löytynyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihan osunut syyskuun alkuun tämä aloitus.
      Sinä olet jaksanut päivittää omaa blogiasi kiitettävästi, miten ihmeessä keksitkin aina uutta? Olen kommentoinut laiskasti, mutta käynyt usein kylässä.
      Uutta kotia ei ole vielä löytynyt ja suunnitelmatkin ovat taas - ehkä - vähän muuttuneet. Taidan kertoa lisää tänään kunhan pääsen päivittämään.

      Poista
  3. Hauskaa, että kirjoitat taas! Tulee hyvä mieli kirjoituksiasi lukiessa. Niin seesteistä... t: Maija (ilman mitään profiileita)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!Jos pystyy tuottamaan hyvää mieltä ympäristöönsä edes vähän, niin siinähän sitä jo on päivän hyvä työ tehtynä.

      Poista