Rakennuslupa on edelleen saamatta. Eipä sitä ole puuhattukaan kuin viime kesästä lähtien. Tarvitsemme siis rakennusluvan tämän kaupungissa - ruusupensaan takana sekin - olevan päätyasunnon kellarikerroksen rakentamiseen asuinkäyttöön. Tarkoituksena on tehdä tästä samanlainen kolmen kerroksen asunto kuin se, jossa me itse asumme. Asunnot ovat vieretysten ja viimeksi päädyssä asui koiramme Nonna.
Mutta se rakennuslupa nyt tosiaan on aina vain vaiheessa. Olemme jo kertaalleen saaneet hakemuksen tehtyä, mutta vielä tarvitaan lisäselvityksiä ja lisäselvityksen lisäselvityksiä. Niin että jos joku on jäänyt siihen käsitykseen, että me piankin pakkaamme tavaramme ja muutamme täältä ruusupensaan takaa maaseudun rauhaan, niin voin vakuuttaa, että näin ei tule tapahtumaan. Luulenpa, että ruusupensas kuolee vanhuuteen ennen sitä. Huolestuttavampaa kuin tämä on kuitenkin se, että niin käy tätä menoa myös meille.
Tänään remontti liikahti ihan vähän eteenpäin. Irrotimme keittiön kaapit, jotka toivon mukaan pääsevät uuteen kotiin pikapuoliin.
En muista tarkkaan, miten vanhoja kaapit ovat. Ostimme tämän asunnon ennen kuin hankimme Vanhan Maatilan ja siitä tulee nyt kolmetoista vuotta. 15 vuotta voisi osua aika oikeaan. Remontoimme asunnon silloin kokonaan, laitoimme tämän keittiönkin.
Äkkiä katsoen keittiö on vielä aika siisti, mutta tarkempi syyni paljastaa kaikenlaista kulumaa. Minusta on tärkeää, että keittiö on kaunis ja täysin ehjä, kun asunto myydään. Uskon, että juuri keittiöllä on kaikkein suurin merkitys asuntokaupassa. Jos ihmiselle tulee keittiöön astuessaan sellainen tunne, että tässä olisi mukava juoda aamukahvia, hän haluaa asunnon.
Kun ostimme tämän asunnon, yläkuvassa näkyvän sähköhellan paikalla oli vielä alkuperäinen puuhella. Se oli kuitenkin niin rikki, että hävitimme sen. Joissain tämän taloyhtiön asunnoissa on vielä puuhella tallella. Taloyhtiön alkuaikoina ja monta vuosikymmentä sen jälkeen puuhella on ollut ainoa ruoanvalmistuspaikka. Siihen aikaan vesi kannettiin jostain kaukaa ja yhtiön yhteinen puusee oli pesutuvan jatkona pihan perällä.
Ne olivat niitä vanhoja hyviä aikoja. Eikä silloin takuulla lähdetty yöllä ulkohuusiin, tarpeet tehtiin laskiämpäriin, jonka paikka lienee ollut keittiössä vesiämpärin lähellä. Sen ajan huonetuoksut olivat eri maata kuin nykyään.
Tässähän tulee ihan nostalgiseksi.
Jostain syystä minä muuten toivon, että kun viimein saamme tämän asunnon myyntiin, sen ostaisi joku yksin asuva nainen. Olen varma, että juuri hän viihtyisi täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti