Sijaistoimintaa

Minun ei pitäisi kirjoittaa blogia eikä mitään  muuta kuin seuraavaa aikuiskasvatustieteen oppimistehtävääni. Mutta kun menossa on niinkin elähdyttävä kurssi kuin Tieteellisen toiminnan menetelmiä,  olen vältellyt kirjoittamista tekemällä melko perusteellisen siivouksen, leipomalla, laittamalla vaivalloista ruokaa, houkuttelemalla puolisoni talonäyttelyyn ja nautiskelemalla auringosta pitkällä lenkillä koiran kanssa. Itse tehtävää olen kirjoittanut noin viisi riviä.

Ja kuitenkin: sillä aikaa kun söimme sitä vaivalla tuotettua ateriaa, oli muuan poloinen yliopiston tuntiopettaja istunut sisällä, arvioinut minun viimekertaista oppimistehtävääni (aikuisen oppiminen) ja lähettänyt arvion minun sähköpostiini. Sain tehtävästä kiitettävän ja taas kerran sen ja erinomaisen välissä olivat puutteelliset lähdemaininnat. Että minä pahus vieköön en opi laittamaan niitä pilkkuja ja pisteitä ja sulkeita ja mitä lie hökötttimiä oikeisiin paikkoihin ja että sen takia, sen itse asiassa täysin yhdentekevän asian takia menetän pisteitä.

Viimeistelin myös nämä sukat:

Talonäyttelyssä minulla ei ollut kameraa mukana, mutta kävimme Piikkiössä katsomassa Jetta-talon toimittamaa, lähes valmista omakotitaloa. Kaunis, aika perinteinen talo, ihan hyvän ja vankan oloinen. Enemmän kuin juuri sen talon takia, halusin käydä näyttelyssä siksi, että kyseessä oli juuri Jetta-talo. Olen nimittäin löytänyt tähän asti parhaat mallit kyseisen valmistajan mallistosta ja tiedän lisäksi, että mallien muuttaminen omiin tarpeisiin paremmin sopiviksi on helppoa eikä välttämättä aiheuta lisäkustannuksia.

Vaikka turhaa tässä on mennä asioiden edelle, kun sitä rakennuslupaakaan tähän ykkösvaiheeseen ei vielä ole. 

Mutta nyt palaan sen tehtäväni ääreen. Tiedän hyvin, mikä minua pelottaa: ei laadullinen, vaan määrällinen tutkimus, jossa on hallittava sellaisia asioita kuin Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin ja Kruskal-Wallisin yksisuuntainen varianssianalyysi.
Nuo kun eivät kuulosta varsinaisesti vahvimmalta osaamisalueeltani.