Laiva kiinnittyi tana aamuna Aricon satamaan Chilessa. Kannelta katsoen maisema on karu!
Andien vuorijonoa riittaa koko Etela-Amerikan lansirannikolle. Viela Meksikossa vuorten rinteilla oli rehevaa viidakkoa, taalla niilla ei kasva enaa mitaan. Mika on saanut ihmiset joskus asettumaan tallaiseen paikkaan?
Kapealle rantakaistaleelle sijoittuva kaupunki otti meidat vieraanvaraisesti vastaan. Vaikka laiva nytkin on konttisatamassa, kaupungin pienuuden takia valimatkat ovat lyhyita ja keskusta vain pienen matkan paassa. Torille oli jarjestetty ohjelmaa, torvisoittoa ja kansantansseja, seka tietysti myyntikojuja. Liikenne ei ollut mitenkaan hurjaa, mutta silti liikennepoliisi oli varmistamassa, etta me paasimme turvallisesti satama-alueelta torille.
Torin takaa alkoi kaupungin ostosalue. Pienia katuja ja kujia oli moneen suuntaan ja niiden varret olivat taynna kauppoja. Erityisesti kenkakauppoja oli paljon. Meilla ei ollut yhtaan paikallista rahaa, joten kavimme vaihtamassa 200 dollaria pesoiksi. Saimme niita noin 97 000. Ostimme puoliksi yhden oluen, joka maksoi 1000 pesoa, noin kaksi dollaria.
Seuraavassa kuvassa nakyy vahan kaupunkia ymparoivia vuoria. Kuva on otettu keskustan ostoskadulta, joten huomaatte, ettei Arica ole mikaan suurkaupunki.
Taalla, kuten monessa muussa paikassa ennen tata, on paljon irtokoiria. Tama yksilo oli paivaunilla kenkakaupan edessa.
Toivottavasti risteilijamme ei tuottanut aricalaisille pettymysta ja muut ostivat vahan enemman kuin yhden oluen.
Katselen oikein mielellani kauppoja ja torikojuja, mutta en viela ole halunnut ostaa oikein mitaan. En keraile mitaan matkamuistoja, enka usko, etta kukaan muukaan perheessani haluaa niita. Kasityot ovat kauniita, mutta pitaisinko kuitenkaan inkakuosista villapipoa paassani? Yllattavan monet tavarat ovat myos sellaisia, joita myyydaan vaikkapa Laitilan Munamarkkinoilla kesakuussa. Maailma ei ole kovin suuri enaa.
Valokuvat ovat parhaita matkamuistoja. Ja muistot. Matkan voi tehda moneen kertaan: ensin on siella ja sitten palaa sinne muistoissaan. Usein se muisteluosa onkin paras, kun matkan vaivat ovat jo unohtuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti