Aluksi pieni korjaus eiliseen tekstiin: laivassa on 15 kantta, ei 14, kuten vaitin. Ylimpana on viela pieni kappeli, jossa pidetaan hartaustilaisuuksia ja jossa kapteeni voi vihkia pareja.
Taman paivan kuva on uima-allaskannelta. Nama ovat ulkoaltaita, lisaksi on viela katon alla olevia uima- ja porealtaita. En ole viela kaynyt kokeilemassa niita, vaikka menossa on jo 11. paiva laivalla. Joka aamu mietin, etta ehka tanaan, mutta en sitten kuitenkaan mene. Vaikka minulla olisi upouudet, arvoisien kollegoiden kustantamat bikinitkin matkassa. Tai ehka juuri siksi.
Laivalla on muitakin risteilyvaimoja, miestensa mukana matkustavia naisia. Henkilokunta saa ottaa perheenjaseniaan mukaan, kunhan nama asuvat samassa hytissa omaisensa kanssa. Kaytannossa se tarkoittaa sita, etta aika harvoilla tata mahdollisuutta on: suurin osa miehistosta asuu pienissa kahden hengen hyteissa, joihin ei vieraita majoiteta.
Rainen hytti on isompi, tassa on olohuone ja makuuhuone ja han asuu taalla yksin. Tuumimme tuossa kerran, etta tama taitaa olla isompi kuin meidan ensimmainen yhteinen asuntomme aikoinaan. Matkustajahyttien ylellisyys taalta puuttuu, mutta ihan mukava majapaikka tama silti on.
Noista muista risteilyvaimoista olen tutustunut kolmeen, kahteen bulgarialaiseen ja yhteen ranskalaiseen. Bulgaarit eivat osaa englantia juuri yhtaan, joten olen viettanyt aikaa ranskalaisrouvan kanssa. Han on taalla aina miehensa mukana.
Risteileminen vailla mitaan tyovelvollisuuksia kuulostaa ylelliselta. Se onkin sita, jos risteily joskus paattyy ja paasee takaisin normaaliin arkeen, tekemaan jotain jarkevaa. Mutta jos se toistuu aina vaan, se alkaa puuduttaa. Kaikesta tulee ennen pitkaa arkea ja arkeen, jotta se sujuu, tarvitaan tyota.
Kysyin uudelta tuttavaltani, eiko han kaipaa omaa tyotaan - han on ollut aikaisemmin toissa. Han kertoi kaipaavansa, mutta kun tyo oli vuorotyota, han ei juuri nahnyt miestaan silloinkaan, kun tama oli maissa. Ei han taalla laivallakaan miestaan pahemmin nae, kuten en nae minakaan. Miehet menevat seitsemaksi toihin ja ovat toissa noin seitsemaan illalla, joskus myohempaankin. Joka paiva. Iltariennoista ei kannata haaveilla, silla nukkumatti kutsuu varhain jotta seuraavan paivan taas jaksaisi. Minakaan en ole viela kaertaakan kaynyt katsomassa, mita taalla iltaisin tapahtuu.
Vaikka henkilokunta saa taalla yllin kyllin ruokaa omissa messeissaan (niita on kaksi), he haluavat myos itse kokkailla. Eilen illalla olimme sahkotyopajassa syomassa. Pajan nurkassa on keittopaikka, ja siella bulgarialaiset laittoivat jotain kansallisruokaansa, joka muistutti suuresti lihapullia. Ihan hyvaa se oli ja vaihtelua laivaruokaan. Raine ehdotti, etta minakin voisin joku kerta keitella jotain eksoottista suomalaista siella pajassa. Taidan kuitenkin saastaa poikaparat silta kokemukselta.
Nyt on menossa kolmas perattainen paiva merella. Huomenna olemme taas satamassa, Perun Limassa. Taalla varoitellaan kovasti kaupungin taskuvarkaista ja muista ryostajista, joten toivottavasti minulla on viela huomenillalla kamera, josta voin naita kuvia laittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti